Ranttausta

Tämä postaus sisältää lähinnä asiaa, jonka akitaihmiset ymmärtävät.

Pitkään on ollut kärhämää Akita ry'n jäsenten keskuudessa ja on pakko myöntää, että kun yli puolet kasvattajista kirjoitti yhdistykselle erokirjeen, pisti aikamoiseksi vihaksi. Tiesin jo etukäteen, että jotkut kasvattajista olivat vähän mitä olivat, mutta erokirje ja sen jälkeiset kirjoitukset laskivat rispektitasoa entisestään :I Erokirjehän kuuluu näin:

Emme tue jatkossa Akita ry:n toimintaa, koska se ei noudata yhdistyksen tarkoitusta ja yhteistyö on mahdotonta, vaikka päämäärä on sama.
"Yhdistyksemme on omistautunut edistämään akitan tuntemusta, seuraamaan ja tukemaan rodun tervettä kasvatusta Suomessa sekä ennen kaikkea toimimaan yhteyselimenä rodun harrastajien välillä." Lähde: http://www.akitayhdistys.fi/yhdistys/akita-ry
Koiraharrastuksen pitäisi olla vapaaehtoista ja mukavaa yhdessä tekemistä rodun parhaaksi. Tällä hetkellä yhdistyksen toiminta mustamaalaa rotua ja sen kasvattajia tarpeettomasti. Lisäksi yhdistys käyttäytyy epäasiallisesti jäseniään kohtaan.
Emme voi enää suositella liittymistä Akita ry:hyn, sillä yhdistyksen toiminta on muuttunut sellaiseksi, ettei se enää edistä tärkeintä tavoitettaan. Jatkossa toimimme suoraan Suomen Seurakoirayhdistys ry:n jäseninä,jonka alainen Akita ry on. Näin suuntaamme taloudellisen kannatuksemme jäsenmaksun muodossa sinne, missä se käytetään rotukoirien kasvatuksen ja jalostuksen edistämiseen yhteistyössä kasvattajien kanssa.


Yhdistys ei ole koskaan "mustamaalannut" rotua, jos joku eronneista lukee tätä postausta juuri nyt niin katsotaan kuinka monella on pokkaa tulla kertomaan syy ko. perusteluun. Eronneet itse mustamaalaavat yhdistystä koko helkkarin kirjeellä.
Yhdistys käyttäytyy myös hyvin asiallisesti jäseniään ja rodusta kiinnostuneita, kärhämä näkyy ainoastaan kasvattajien välillä, ja sekin siksi, että eronneet ovat paksukalloisia ja lapsellisia, eivätkä suostu myöntämään omia virheitään. Tämän lisäksi heillä on kummallinen taito keksiä tyhjästä syytöksiä yhdistystä kohtaan.

Yhdistys on viimeaikoina edistänyt rodun tuntemusta enemmän kuin koskaan; rotuesittelyitä on ollut muutamakin ja näyttelyissä on alkanut näkemään akitoja kivasti. Rodun terveyttä vaalitaan, vaikkakin vain pieni osa kasvattajista osaa ottaa ottamisen arvoisia riskejä. Riskeiltähän ei akitojen kanssa voi välttyä. Ja rodun harrastajien yhteyselimenäkin yhdistys on mielestäni toiminut mukavan mallikkaasti, en ymmärrä miten tästä kaikesta saadaan väännettyä paskaa yhdistyksen niskaan. Siitäkin voisi taas kysyä näiltä eronneilta.

Ainoat kasvattajat, joita aion tukea niin yhdistyksen kautta kuin sen ulkopuolellakin, ovat kennel Candida's, kennel Pandayan, kennel Lukitarin ja kennel Jikino Kensha. En viitsi listata niitä joita en tästä lähin tue ollenkaan, mutta ilmoitan kaikille teille jotka satutte tämän lukemaan, että en suosittele ketään muuta suomalaista akitakenneliä pennunhankintaan, koska erokirjeen listassa mainitut kasvattajat eivät ole rehellisiä, tempaavat turhia syytöksiä ilmasta yhdistystä kohtaan ja käyttäytyvät lapsellisesti ja jotkut jopa vainoharhaisesti.
Koko erokirje on täysin naurettava ja sen laatineet ovat todennäköisesti aivoriihineet keskenään keksiäkseen mitä typerimpiä syitä yhdistyksen mollaamiseksi.


Kiitoksia. Toisinaan ranttaus jopa auttaa.

Pahoittelut

Elikkäs juu, Tokio-päivitykset mystisesti loppuivat neljännen päivän jälkeen. Olen tästä erittäni pahoillani, Facebook lakkasi tekemästä yhteistyötä enkä siis saanut ladattua ja upotettua videoita enää. Saatan ehkä jossain välissä päivitellä tänne vielä puuttuvat videot, tosin edellyttäen Facen toimimista. Ihan heti ette tule niitä silti näkemään, mutta en tiedä montaako se sitten haittaakaan.

Sain tänään sähköpostia TAMKilta, että elokuva- ja tv-linja ei ole hyväksynyt minua edes valintakokeisiin asti. Kuulemma minulla ei ole tarpeeksi realistista käsitystä siltä alalta enkä myöskään omaa tarpeeksi persoonallista lahjakkuutta. Jälkimmäisestä perusteesta on pakko todeta, että en sitten varmaan tule koskaan muulloinkaan pääsemään TAMKiin, omaa lahjakkuutta kun on aika paha mennä muuttamaan mitenkään.
Arvatenkin uutinen masensi aikamoisella kolauksella, ja tilanne onkin sitten se, etten tule pääsemään mihinkään opiskelemaan ensivuodeksi. Ylioppilaslakki sentään on, mutta jatko-opiskelupaikkaa ei. Ei kuitenkaan auta vikistä tai vollottaa, ensi vuonna vain uusiksi ja toivotaan, että kävisi parempi tuuri.

Ei mulla muuta.

Tokio, päivä 4

Tänään käppäiltiin Roppongissa ja Shiba Parkissa. Roppongiin lähdettiin katsomaan kuuluisaa ostoskompleksia Roppongi Hillsiä, mutta pitänee todeta, että paikka ei meidän mielestä ollut kovin kummoinen :I Kalliita kauppoja siellä täällä sekä kyllä erittäin korkea Mori Tower plus muutama sivukohde ympäriinsä. Enstation-nimisessä kaupassa normaali puuvillainen kietaisuhuivi maksoi suolaiset 260€ ja japanilaishenkisin kuvioin koristellut varvaslipokkaat sellaisen 70€. Pieni hetki kierreltiin ja tultiin siihen tulokseen, ettei ihan meidän kauppa.
Yritimme päästä Art Centeriin, jossa oli One Piecen sarjasta ja leffoista arttia, mutta kävi ilmi, että lippu olisi pitänyt hommata etukäteen ja että vaikka olisimmekin sen tänään menneet ostamaan, oltaisiin päästy ihastelemaan kuvia vasta kolmen päivän päästä. Kyllästyttiin ympäriinsä poukkoiluun nopeasti ja lähdettiin muualle pyörimään.



Tässä välissä meille tultiin kaupitteleen jotain Tokyo mapseja :D Ei tiedetä olivatko sitten ihan kunnon karttoja vai jotain muita. Äiteni repeilyttää.




Seikkaillessamme Roppongin pienemmillä kaduilla, vastaan tuli ensimmäinen akita. Akitaihminen kun olen, oli pakko saaha kuvata. Klipissä näkyvä koira kylläkin säälittää minua, sillä se näyttää sairaalta häntänsä ja muutenkin turkkinsa perusteella. Kyseessä voi olla joko VKH tai SA, akitalle ominaiset autoimmuunisairaudet, mutta kai sillä joku muukin ihosairaus olla. Kuka tietää.




Lopuksi vähän kuvaa kun ollaan menossa Tokyo Towerille. Äitehän ei tykkää siitä että kuvaan kävelyä.




Tältä päivältä ei enempää videoita. Huomenissa suunnataan Asakusan ja Odaiban yhteisreissulle, ja toivotaan todella ETTEI SADA.

Tokio, päivä 3

Tänään pyörittiin Shibuyassa ja Harajukussa. Päivä oli ärsyttävän sateinen ja jalat reistailevat edelleen, joten suunniteltuja nähtävyyksiä ja kokemuksia jäi taas näkemättä ja kokematta :I Noh, minkä sitä säälle ja aikarajoituksille voi.

Ensimmäinen klippi on Tokion kuuluisimmalta risteykseltä, Shibuya Crossingilta. Lopussa myös hieman kuvaa Shibuya 109'stä, jonka melkeinpä vain kiersimme pikaiseen läpi ja pingoimme ulos. Paikka vaikutti paikallisten pissisten ostosparatiisilta ja myyjillä oli kaikilla samanlainen, kimeä ääni, joka alkoi pikkuhiljaa pänniä :D



Shibuyassa jatketaan. Tämän alueen/kadun nimeä en tiedä.




Sitten päästiinkin jo harajukuun. Klippi on kuvattu Meiji Jingun pyhäkölle johtavalla tiellä, ja auta armias kun koko loppupäivä satoi vähintään yhtä paljon kuin tästä kuulee ja näkee q__q Sukkanihan tosiaan olivat litimärät kun päästiin takaisin hotellille.




Vielä ostoskertaus kolmannelta päivältä, sekä spoilereita Inazuma Elevenin seuraajille.




Näin tämä päivä. En ole varma huomisen ohjelmasta, mutta todennäköisesti käymme Roppongissa.

Tokio, päivä 2

Tänään olikin vähän parempi fiilis ja meininki kö eilen. Käytiin ekalla kunnon shoppinkireissulla Akihabarassa ja sen jälkeen pikaisesti Uenossa. Uenon reissu meni puoliksi hukkaan, koska Tokion kansallismuseo oli jo mennyt kiinni emmekä loppujen lopuksi edes yrittäneet löytää Ameyokoa, vaikka näin pitikin tehdä. Päivä oli silti ihan mukiinmenevä, vaikka jalat ja hartiat kärsivätkin vähintään yhtä paljon kuin eilen.

Sitten klippeihin. Ensimmäisenä on pätkä ekalta metroreissulta.




Kun Akihabaraan päästiin niin paikat oli jokseenkin synkkänä. Ihmisiä ei ollut liikkeellä vielä liikaa ja vettä tihrutti pikkuisen. Yhdessä tieliittymässä huristeli paku jonka tehtävänä oli mainostaa uutta pelimusasingleä :D




Sitten päästiin jo vauhtiin. Akiban pääkatu on täynnä kaikenmoista animeen ja mangaan ja peleihin liittyviä kauppoja, elektroniikkaa mahtuu myös mukaan. Videossa näkyvä sinipukuinen mies edessämme ystävällisesti tarjoutui viemään meidät Mandarake-nimiselle anime- ja manga-kaupalle.



Ja sitten päästiinkin kyseiseen kauppaan. Mestassa oli kahdeksan kerrosta, mutta vain kahdesta on hieman kuvaa, kosken viitsinyt ottaa liikaa riskejä videoinnin kanssa. En tiennyt saako kuvata, mutta kaupoissa ei usein saakaan :I






Akiban jälkeen suunnattiin Uenoon. Alunperin piti vierailla Ameyokossa, Tokion kansallismuseossa ja Uenon puistossa, mutta kaksi ensimmäistä jäivät kokematta; Ameyokoa emme viitsineet yrittää löytää kellonajan vuoksi, ja kansallismuseo oli mennyt jo kiinni. Puistossa siis tuli käytyä, ja sieltä onkin eniten materiaalia. Ennen sitä kuitenkin vähän päivittelyä Uenon asemalta ja Panda-bashi -nimiseltä sillalta.





Sitten päästiin puistoalueelle.






Ja vielä lopuksi ostospäivitys illalla :D




Näin, toinen päivä paketissa. Seuraava merkintä onkin sitten Shibuyaan ja Harajukuun keskittyvä.

Tokio, päivä 1

Hurlumhei, eka päivä Tokiossa alkaa kohtapuoliin olla ohi. Arvatenkin jet lag piti meitä kourissaan, vaikkakin odotettua vähemmän. Nyt yli 28 tunnin valvomisen jälkeen kuitenkin on vähän hoijakka olo :D Tänään tuli käveltyä enemmän kuin tarpeeksi sopivaa epäsopivimmilla kengillä ja alkumatkasta painavat kapsäkit messissä. Fiilis parani silti illemmalla, kun oli syönyt hyvin ja oli kevyempää kassia matkassa. Kaiken lisäksi päivä oli tolkuttoman hiostava ja ulkona pärjää kevyesti t-paidalla.
Lähdimme etsimään Pokémon Centeriä Nihonbashin alueelta, mutta usean tunnin hortoiltuamme emme loppujen lopuksi löytäneet koko rakennusta, jossa sen pitäisi olla. Tämän lisäksi hukkasin uuden höyhenhiuslisäkkeeni. Noh, aina voi ostaa uuden.

Sitten lupaamiani klippejä. Kaikki on ladattu Facebookiin ja upotettu sieltä, sillä Blogger ei suostu lataamaan videjä suoraan. Kertokaa mikäli ette voi katsoa videoita.
Ensimmäinen on lähinnä ajantappoa lentokoneessa istuskellessa, yli yhdeksän tunnin istuskelu alkaa helposti kyllästyttää. Ajankohdasta en sano muutakö että kaikki japanilaiset nukkuivat tuohon aikaan, ja taidettiin olla äiten kanssa ainoita pölisijöitä :D Oh well.






Pari seuraavaa on kuvattu bussista matkalla kohti hotellia. Voivat olla hieman pitkästyttäviä pituuksiensa vuoksi, mutta niistä näkee hyvin Tokion ulkomuotoa ennen ja jälkeen keskustaan saapumisen.







Ginza oli ensimmäinen läpikävelypaikka, joten pari lyhyttä vidiä sieltä.





Lisääkin olisi voinut kuvata, mutta päivä oli hirvittävän ressaava :I
Ja näin lopuksi katsaus hotellihuoneesta päivän päätteeksi. Facebook ei suostunut kahtenakaan päivänä lataamaan ekaa katsausta hotellihuoneesta jonka olin kuvannut päivemmällä, joten saatte tyytyä vain tähän.



Näin.
Ja koska en voinut päivittää tätä eilen Facen bugisuuden vuoksi, päivittelen ehkä tänään TAI vasta huomenna päivän numero kaksi tapahtumat. Saa nähdä.
Kuitenkin, siihen asti, termos.