Jouluiloa kissoille ja koirille á la MUSCH

Aikaisia joululahjoja

Pikapäivittelyä. Pukki oli tänä vuonna vähän aikaisessa!

Rise of the Guardians -taidekirja ja Suomen Kennelliiton historiikin eka osa.

Rise of the Guardians (Viisi legendaa) -taidekirja saapui tänään postissa Ausseista asti. Pirun nopea oli toimitus, tilasin kirjan viikko sitten. En ole vielä ehtinyt selata tätä uutta Raamattuani läpi, luen paraikaa vasta esipuhetta :DD Kävimme kaverin kanssa tuolloin viikko sitten katsomassa ko. leffan, ja rakastuin siihen ensisilmäyksellä sen verta syvästi, että taidekirja lähti tilaukseen sen kummempia pohtimatta. Aion jossain rahallisessa vaiheessa hommata William Joycen alkuperäiset ROTG-kirjatkin, ans kattoo missä vaiheessa muistan/kykenen. On niin hitosti paljon muutakin tällä hetkellä, jota materialistin sydämeni halajaa. Saatan jossakin vaiheessa skriivata Legendoista analyysin/arvostelun tänne blogiini, jahka intoa/aikaa löytyy.
Suomen Kennelliiton historiikin ensimmäinen osa tarttui mukaan eilisestä Voittaja 2012 -näyttelystä Helsingin messukeskuksesta. Piipahdin paikalla notta pääsisin katsomaan akitojen kehän, ja pääsinkin, ja tämän jälkeen kierreltiin tuttavan kanssa messaria ympäri. Tulipa samalla ostettua äitelle pari joululahjaakin. Allergiani pisti aivastelemaan jonkun verran, mutta sietämätön tai edes ahdistava olo ei missään välissä tullut. \o/

Asiasta viidenteentoista. OOÄMGEE onnistuin tilaamaan itselleni maskin, jota odotin melkein kaksi kuukautta ilmestyväksi, ja valvoin ostamista varten kolmeen yöhön. Maskit on tehnyt MissMonster, joka tekee myös esim. erilaisia otusaiheisia nukkeja, huiveja, veistoksia ja koruja. Mielestäni aivan mieletön artisti, ja tähtään siihen, että saan häneltä joskus myös nuken tilattua. MissMonster operoi yksin, eikä mitään hänen tuotteistaan massavalmisteta ja etenkin maskeja saa vain pienissä ja rajoitetuissa erissä, kaikki nuket taasen ovat uniikkeja. Tästä syystä tunnen itseni todella onnekkaaksi saadessani alla näkyvän kitsune-maskin omakseni C: Maskin saapumisessa menee varmaankin muutama viikko, mutta selvää on kysymättäkin että odotus palkitaan. Kehittelen jo nyt päässäni hahmoa, jota aion tuon maskin kanssa cosplayata, kenties jo Frostbitessä, joka on jo parin kuukauden päästä. Frostbiten saitilla on muuten julkaistu jo ohjelmaakin, mukaanlukien oma Gurren Lagann -paneliini, joten käykääs katsastamassa.

Käykää ihmeessä myös ihmettelemässä MissMonsterin omaa nettisivua (osoite näkyy kuvassa) ja deviantART-tiliä.

Kuvassa en siis ole minä, vaan maskin tekijä.

Joulu tulee

Tsau, aika taas päivitellä. Piti päivittää noin viikko sitten, mutta on ollut kaikenmoista häslinkiä. Pyrin päivittämään blogin vähintään kerran kuukaudessa, mieluiten kuun lopussa, niin kuun tapahtumat saadaan talteen kätevästi tiivistettynä : D

Mitään liian erikoista ei ole tapahtunut. Olen onnistunut tilaamaan itselleni peräti kolme kappaletta Ginga-aiheista pokkaria, joista yksi on edelleen vasta matkalla, huolimatta siitä että olen tilannut sen jo kauemman aikaa sitten. Toivottavasti löytää ensviikon aikana tiensä kotia.

Vasemmanpuoleinen pokkari juhlistaa Shueisha Jump Remixin kymmenvuotissynttäreitä. Se sisältää siis Hopeanuoli-mangaa ja on paksumpi kuin normi mangapokkari, kuin pieni puhelinluettelo. Oikealla taas Fangin eka osa, jota olen kuolannut vähintään pari vuotta. Kakkososa on se, joka on edelleen tien päällä. Fang ei varsinaisesti ole Gingaa, mutta kuitenkin myös Takahashin tuotantoa.

Odottelen myös deviantARTista tilaamaani printtiä, joka tulee pääsemään kehyksiin ja seinälle, kun muutan omaan kotiin. Kuvassa näkyy lähinnä erilaisia neonvaloja ja kylttejä Tokion Shinjukusta.

Suurin juttu tässä kuussa oli varmaankin se, että netti pimeni melkein kahdeksi viikoksi. SITÄ TUSKAN MÄÄRÄÄ! Ongelmat alkoivat, kun postissa tuli paperi, jossa Sonera ilmoitti tehneensä taloyhtiössämme laajakaistamuutoksia ja että nopeudet ollaan päivitetty jopa sataan megaan. Ajateltiin että ihan kiva, saadaan nopeampi netti, mutta samana päivänä netti alkoikin toimia aivan mielettömän hitaasti. Yhteys oli ja ilmeisesti erinomainen, mutta nettisivut eivät silti halunneet ladata sitten niin millään. Pääsin läppärilläni normaalisti nettiin lainaamalal naapurin suojaamatonta yhteyttä, mutta aina se on enemmän kivaa olla omalla ja suojatulla yhteydellä. Odoteltiin sitten muutama päivä että josko ongelma olisi vain väliaikainen kuten yleensä, mutta kun oli kulunut viikko, alkoi jo vähän sapettaa. Soiteltiin muutama päivä läpi Soneran kaikki mahdolliset tuet ja vikapalvelut ja asiantuntijat, suurin osa ei osannut auttaa niin millään. Tai sitten eivät vaan välittäneet. Täällä kävi Soneralta asentajakin, mutta totesi vain, että modeemi pitäisi joko päivittää tai resetoida, tai pitäisi ostaa vallan uusi. Kokeiltiin sitten resetointia, ja ylläripylläri, yhteyttä ei pystynyt muodostaa enää ollenkaan :I Käytiin ostamassa uusi modeemi, mutta hermo tahtoi palaa väkisin, kun ongelma ei siitäkään korjaantunut. Soitin sitten vielä kerran vikapalveluun, ja ihme ja kumma, langan päässä oli ihminen, joka tiesi, mistä ongelma johtui. Yhteysprofiiliimme oli määritelty yhteyden tyypiksi ADSL (Asymmetric Digital Subscriber Line), kun taas modeemimme tuki tyyppiä VDSL (Very high speed Digital Subscriber Line). Soneran setä vaihtoi sitten yhteystyyppimme VDSL:ään, ja ongelma katosi. SITÄ HELPOTUKSEN MÄÄRÄÄ! Tällaisissa tilanteissa tuppaa huomaamaan, miten riippuvainen netistä osaa olla :I Mutta kyllä nyt on pirun hyvä mieli.

Asiasta viidenteen. Leffassa olen rampannut taas kohta kolmekin kertaa (huomenna tarkoitus mennä katsomaan Viisi Legendaa originaaliversio), ja ekalla kerralla sattui niin, että näytös jouduttiin kesken kaiken perumaan. Ko. elokuva oli Imaginaerum, ja äiti lähti mukaan. Leffa ei aluksi meinannut millään alkaa pyöriä, valkokangas pysyi mustana ja ihmiset mutisi. Fiksauskertoja oli varmaan noin kolme kappaletta, ja kun viimein leffa lähti pyörimään, ei ehditty katsoa kuin ensimmäiset noin 20min, niin johan pimeni taas. Näytös piti keskeyttää eknisten ongelmien vuoksi, ja saatiin korvaukseksi "keskeytysliput", niinkö noissa läpyköissä sanotaan. Harmittaa, sillä Imaginaerum pitäisi päästä näkemään kokonaan, ja tässä on ainakin seuraava viikko hirveä kiire tehdä kaikkea.
Viikko sitten käytiin kaverin kanssa katsomassa Hotel Transylvania. Muuten ihan jees, mutta ihan liian paljon ADHD-huumoria yhdelle leffalle :D Enempää sanottavaa ei taida olla. Nimenomaan ihan jees.

Ylihuomenna matkaan Helsinkiin Mitä tuli tehtyä -sarjan castingiin. En tiedä miksi ilmoittauduin, mutta ei kai siitä haittaakaan ole =D Hypnoosi on aina kiinnostanut, ja telkkarityö sekä kameran edessä että takana kiinnostaa tulevaisuuden vuoksi. Saa nähdä miten käy.

Näääiiiin, eiköhän tässä ollut suurin osa marraskuun tapahtumista. Lopuksi saatte huonolaatuisen kuvan tossua halaavasta Sasusta. Toivottelen hyvää joulunodotusta kaikille! Nyt saa iloita viimein ilmestyneestä lumipeitteestä ulkona ja joulusafkasta. Seuraavassa merkinnässä vissiinkin kerron mitä pukki toi.

On halloween..

.. joten hyvää halloweenia kaikille! :D Keeping it simple.

Aina ei mene nallekarkit tasan...

. . . tai kaikki krutongit purkkiin.

Kävikin nyt sitten niin, että meille ei koiranpentua vielä tässä vaiheessa siunaannukaan. Itsehän olin jo kaiken suunnitellut valmiiksi - nimi valmiina, tarvikkeet melkein hankinnassa, koulutusmetodit takaraivossa, henkisesti valmiudessa - mutta äiteni otti ja tyrmäsi koko hankkeen. En ollut kertonut pennun hankinnasta äidilleni, vaikka olin suunnitellut tätä jo melkeinpä kaksi vuotta, ja kun viimein sain kirjoitettua pikkuisen "tunnustuksen" asiasta paperille, vanhempi ei hyvistä perusteluista huolimatta lämmennyt idealle. Muuten kuulemma pentu olisi ollut ihan ookoo, mutta äiteni ei jaksa sisäsiisteyskoulutusta (vaikka olisin itse pitänyt huolta siitä), hän ei vieläkään ole unohtanut sitä miten Maiko jouduttiin allergiani vuoksi antamaan pois (allergiaani olen perehtynyt ja suunnitelmia senkin varalle oli), eikä hän halua tänne koiranpentua rasittamaan meidän 14-vuotiasta kissamummoamme. Ainoa nieltävä selitys on tuo viimeinen, Pippuri alkaa olla jo niin raihnainen ettei kohta pysty puolustaa itseään edes Sasu-poikaa vastaan. Olisin kuitenkin pitänyt pennun erossa Pippurista ja opettanut, ettei siihen saa kajota. Sasun kanssa pentu olisi saanut leikkiä, ainakin niin kauan kun pentu olisi osannut olla käyttämättä kasvavaa kroppaansa hyväkseen.

Noh, parin vuoden hanke, suunnitelma ja haave on nyt otettu minulta pois. Ymmärrettävästi olo on nyt surkea ja masentunut, mutta yritän ajatella asian hyviä puolia. Nyt voin esimerkiksi suunnitella toista matkaa Japaniin, ja selvittelen josko pääsisin käymään kaverini kanssa Rio de Janeirossa parin vuoden päästä. Asia tulee kuitenkin harmittamaan todella pitkään. Yritän hankkia mahdollisimman nopeasti kunnon töitä jotta pystyisin muuttamaan omilleni; ajatus on vaivannut jo jonkun aikaa ja olen suhteellisen varma, että pärjäisin yksikseni. Kunnon töitä vaan on vähän hankala hankkia ilman kunnollista koulutusta.
Yritän myös päästä opiskelemaan haluamaani kouluun. Postissa tuli yksi päivä valintakoekutsu Hämeen Ammattikorkeakouluun tietotekniikan linjalle Riihimäelle, mutten ole hirvittävän innostunut siitä paikasta, ja alunperin puolivitsillä sinne hainkin. Sen siitä saa.

Eipä tässä muuta erityistä. Päivät kuluvat ärsyttävän nopeasti pelaillessa, sillä sain tilattua Skyrimin tietokoneelle ja Pokémon Black version 2'n DSi'lle. Tämä uusi pöytäkone pyörittää Skyrimiä odotettua paremmin, jopa aivan loistokkaasti. Odotin ties minkälaisia pätkimisiä ja lagaamisia, mutta toistaiseksi meno on sujuvaa eikä peli ole kertaakaan kaatunut.

Siinä tämän kerran vinetykset, ensi kertaan siis.

Tyhmä ihminen yliopistossa, kilpikonnia ja japsijuttuja

Keskiyö paras aika päivittää blogi, skål.
Ja tän blogin ulkomuoto täytyy taas vaihtaa, tulee liian ernu olo tästä korttipakkateemasta.

Avoimessa yliopistossa opiskelu ei ainakaan näin alkuvaiheessa tunnu erityisen mukavalta. Varsinaisia läksyjä ei ole (tämän ikäisten kun oletetaan osaavan käyttää aivojaan itsenäisesti), vaikka pari kirjaa pitäisikin lukea luentojen ulkopuolella ja muistiinpanoja pitäisi oikeasti päntätäkin kaaliin, ei pelkästään selailla satunnaisesti vihosta. Mulla on tavattoman aivoton olo kaikkien niiden muiden oppilaiden seassa. Jotkut kyselee kysymyksiä jotka ei kuuna päivänä tulisi mieleen mulla, suurella osalla on kunnon muistiinpanovälineet, A4-kokoista ruutupaperia ja kansiot niille (itsellä vain A5-kokoinen Marimekon kukkavihko ;_;), joillakin jopa omat läppärit. Ei siinä mitään, itselläkin läppäri tuossa vieressä makoilee - tosin 24/7 seinään kytkettynä, joten se tuskin elää tuntia enempää omalla akullaan.
Kuitenkin. Itse olen hirvittävän huono kuuntelija ja tarvitaan alle sekunti ajatusten eksymiseen muihin aiheisiin kuin olennaiseen, ja lisäksi olen kykenemätön kuuntelemaan ja kirjoittamaan samaan aikaan. Muistiinpanot ovat tärkeitä ja niitä pitäisi tehdä sen mukaan mitä itse kokee parhaiten niistä hyötyvänsä. Itse kuitenkin lähes aina kirjoitan sanasta sanaan mitä taululla/dioissa sanotaan. Ongelma on se, että luennolla diat vilisevät ohi niin pirun nopeasti, etten aina ehdi kirjoittaa edes puolia kaikesta tekstistä. Ja tässä vaiheessa pitäisi soveltaa mainitsemaani tekniikkaa, että kirjoita vain se minkä koet tarvitsevasi. Tämä ei ole mahdollista juuri siksi, etten osaa kuunnella ja kirjoittaa samaan aikaan, ja kun yritän muistella opettajan sanoja, aiheessa onkin jo hypätty eteenpäin. Toisinaan keskittymishäiriö on perkeleen rasittava vaiva. Tästä syystä tunnen itseni vähä-älyisemmäksi kuin luennon aktiivisimmat oppilaat, ja se hädin tuskin tekee kutaa itsetunnolle.

En myöskään ole onnistunut saamaan käsiini kahta kurssille vaadittua kirjaa - ovat kuulemma tärkeitä tentin kannalta, ja tentin reputtaa todella pahasti mikäli näitä kirjoja ei ole päntännyt. Kaupasta kummatkin saa hintaan 30€ tai enemmän, kirjastoista ei ole pienintäkään mahdollisuutta hommata niitä ajoissa. Elämä on.

-----

JOTTEI tämä merkintä olisi pelkkää vinetystä ja vinkumista, pakko keskittyä elämääni eteenpäin kantaviin asioihin. Olen ollut jo muutaman kuukauden tietoinen Nickelodeonin uudesta TMNT-sarjasta, joka starttaa 29. päivä tätä kuuta.

Aluksi en ollut järin innoissani asiasta, "Miks niitä pitää viä tehrä?!", mutta muutaman sneak peek -klipin ja alkutunnarin runkkaamisen jälkeen kantani on alkanut muuttua positiivisemmaksi. Pitkäaikaisena Turtles-fanina yritän olla avoinmielinen sarjalle, vaikka kieltämättä ihmeen valoisaksi ja hupaisiksi kohonneet teemat ja sävy 2003-vuoden animaatioon jälkeen vähän pelottavatkin. Kuuleman mukaan tällä sarjalla pitäisi olla enemmän yhtäläisyyksiä 80-luvun klassikkosarjan kanssa, vaikka joitakin ihan uusiakin juttuja on onnistuttu tunkemaan mukaan: April on samanikäinen kilppareiden kanssa, oliko nyt 16v; Donatello käyttää aseenaan naginata-keihästä (unf unf~) ja mestari Tikku on ilmeisesti tavallista nuorempi (ja sopivaa pidempi). Ja Silppuri tekee comebackin ULLATUUUSSHHHei.

Saa nähdä mitä tästä sarjasta kehittyy, toistaiseksi vain 26 jaksoa on tehty, mikäli muisti palvelee oikein.

Käväisin Helsingissä sunnuntaina katsastamassa Rakkautta ja Anarkiaa -filmifestivaalin elokuvan "Kukkulan tyttö, sataman poika" ja samalla kävin Annantalolla kuikuilemassa Japani-päivän tapahtumia.

"Kukkulan tyttö, sataman poika" (alkup. Kokuriko-zaka kara) oli todella mukava ja sopivan hillitty, jopa muihin Ghibli-leffoihin verrattuna. Ennen näytöstä suomenkielisen version ohjaaja Pekka Lehtosaari tuli hetkeksi jututtamaan yleisöä mm. Shun Kazaman suomiääninäyttelijän kanssa. Lehtosaari vaikuttaa vallan mainiolta persoonalta ainakin sen lyhyen juttuhetken perusteella :D Suosittelen leffaa lämpimästi mikäli kukaan on menossa sitä katsomaan, kuulemma tulee kautta maan elokuviin tämän viikon perjantaina.

Annantalon Japani-päivän saaliiksi sain haalittua kolme aiheeseen liittyvää kirjaa sekä katana-pituisen bokkenin ja sille huotran. Olen alkanut kiinnostumaan mm. iaidosta, ja saattaapa tuo pökkylä tulla kohta käyttöönkin. Missään luennolla tai paneelissa en ehtinyt käydä ahdistuksesta ja väenpaljoudesta johtuen, muttei se näin jälkikäteen hirveästi haittaakaan.
Lisäksi sain ostettua Kampin GameStopista peräti neljä peliä hintaan 19,80€! Yhtä niistä, Sporea, olen jo jonkun aikaa himoinnut, ja nyt viimein pääsin sitä pelailemaan. What a geeeenius game it is, mwahahaha.

Ja sitten viimeisenä muttei tietenkään vähäisimpänä jälleen koiranpentu-uutisia. Kami-akita on nyt ultrattu ja ultrassa näkyi neljä viisi pientä pussukkaa, mikä lupailee isoa pentuetta c: Yksi niistä sitten itselle. Pennulle on jo nimikin valmiina, mutten sitä viitsi vielä paljastaa. Joskus tulevaisuuden päivityksissä sitten!

Eipä tällä kertaa muuta, huolet sydämeltä vuodettu dramaattisesti ja voin mennä nukkumaan rauhassa.

Tekniikka kusee

Edellisessä merkinnässä mainitsin odottavani uuden pelikoneen valmistumista. Nyt olen saanut kyseisen koneen ja siihen pitäisi vain saada virusturva ja internetyhteys asennettua, mutta ainakin jälkimmäisen kanssa tuntuu olevan (taas vaihteeksi) ongelmia. Kun yritetään määrittää yhteyttä, kone pukkaa virhettä nro 651. En tiedä mistä ongelma on peräisin tai miksi se koneessa esiintyy, koska muiden koneiden kanssa ei ole koskaan käynyt samalla tavalla. Googletin virheestä jo parikin kertaa ja vaikka hyvin englantia ymmärränkin, kaikki ohjeet ratkaisuun ovat tähän mennessä olleet joko täysin hepreaa tai sitten eivät ole kaikilla samasta ongelmasta kärsivillä toimineet. Huomenissa pitää soittaa liikkeeseen josta sain koneen ja kysyä apua :I En tiedä osaako myyjä auttaa, mutta sormet ristissä toivon parasta.

Asiasta kukkaruukkuun, huomenna on synttärit ja ensviikon sunnuntaina on viimeinen työpäivä. En ole lähettänyt kuin yhden työhakemuksen tähän mennessä, mutta onnekseni pääsin edes opiskelemaan. Luen journalistiikkaa ja viestintää tämän lukuvuoden Tampereen avoimessa yliopistossa, ja luulisin sen tuovan edes hieman lisäpisteitä seuraavan kevään amk-hakuihin. Ilmottauduin myös videokuvauskurssille, mutta se on pakko perua, sillä 3/4 tunneista menee jo-suunniteltuihin menoihin.

Pippurilla on takapuoli kaljuuntunut kummallisesti ja se nuolee ahteriaan kovin ahkeraan. ELL suositteli Bepanthenin käyttöä ja käyntiä eläinlääkärissä. Epäiltiin mahdollista ruoka-allergiaa, mutta todennäköisemmin Pippuri hinkkaa ja nuolee takapuoltaan siksi, että sillä voi olla ummetusta. Sittenpähän nähdään kun se pääsee lääkärillään käymään. Säälittää sinänsä neiti kun koko elämänsä ajan sillä on ollut ties mitä vaivoja D: Aina virtsakivistä huonoon hammasluuhun. Sasulla taas ei ole ilmennyt mitään terveysvikoja tähän mennessä, ja toivotaankin että kloppi pysyy terveenä mahdollisimman hyvällä menekillä.

Koiranpentusuunnitelmat alkavat muuttua pikkuhiljaa ajankohtaisimmiksi, kaverin koiralla on juoksut alkaneet ja tänään lähtivät Ouluun tapaamaan sulhoa. Peukut pystyssä ja loput sormet ristissä onnistumiselle C:

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: sain viimein hommattua Millennium Actressin dvd'lle. Tätä on odotettu. Suunnitelmissa on kerätä kaikki Satoshi Konin leffat, ja toistaiseksi hyllystä ei Millenniumin lisäksi löydy vielä muita. Tilanne tulee tosin muuttumaan :D

Termos! \o/

Uusi ulkoasu, toistaiseksi

Yleinen ja turha päivitys blogin ulkonäön vaihdoksesta :D

Pännii hitosti, että Lukijat-gadget ei toimi kunnolla. Ainakaan itse en näe ketkä blogia seuraavat, enkä usko että blogi voi saada uusia seuraajia, koska liittymisnappia ei myöskään näy. Mikäli jollakulla kuitenkin kyseenomainen gadget näkyy muitta mutkitta, kommentoikoon tähän.

---

Muissa uutisissa, työpäivät alkavat pikkuhiljaa lyhentyä ja tämän viikon jälkeen on ainoastaan yksi viikko arkitöitä. Sen jälkeen Särkkä alkaa olla viikkoisin kiinni, mutta viikonloppuisin pääsee vielä 8.9 asti käymään. 19.8 myös yritetään rikkoa maailmanennätys, joten mikäli yhtään kiinnostaa, paikalle vaan.

Työt lyhenevät ja raha alkaa huveta. Yritän päästä edes kurssille tai parille avoimeen yliopistoon opiskelemaan, sillä koko talvea ja kevättä en voi toimettomana olla :I Surkastun pian olemattomiin. Pitäisi käydä kyselemässä muutamissa paikoissa ainakin väliaikaista työtä. Olen turhan nirso työasioiden suhteen, eikä ruokakaupan kassalla istuminen tai siivoaminen innosta liikaa. 

Skipper ain't impressed.

Koitan silti pitää pään pystyssä ja tehdä mielenkiintoisia asioita. Leffaan on tulossa monta mielenkiintoista pätkää ja ne on oletettavasti pakko nähdä. Pari päivää sitten kävin katsomassa Madagascar 3:n, joka oma mielestäni oli hieman tarvittua lyhyempi ja turhan nopeita siirtymävaiheita oli paljon, mutta kaiken huumorinsa ja visualisointinsa kera se miellytti suuresti. Vaikka olen (toistaiseksi) nähnyt leffan vain kerran, yksityiskohtia pystyi keräämään sekä konkreettisesti että budjettiaivoilla. Nopeita siirtymävaiheita oli jouduttu lisäilemään kliimaksin eli sirkusesityksen vuoksi, johon oli käytetty vähintään tsiljoona dollaria. Harmittaa etten käynyt katsomassa Mada 3:sta 3D'nä, vaikka kenties näin myöhemmin teenkin C:

Postilaatikosta saapui myös parin viikon sisään paskalataus eBaystä tilattua kamaa. Suurin osa koskee Gurren Lagannia, ylläri, mutta tuli myös hommattua Digimonista referenssikirja ja odotan edelleen uutta Pokémon-aiheista t-paitaa saapuvaksi. Saa nähdä milloin tulee.

Odotan myös uutta pelitietokonetta valmistuvaksi, joka on ollut työn alla parilla alan ammattilaisella kolmisen viikkoa. Saisi jo kohta valmistua, arvioitu valmistumisaika oli 1-2 viikkoa. Pääsen viimein pelaamaan Skyrimiä kaikilla ihanilla modeilla, ja tietty muitakin lähinnä PC'lle suunniteltuja pelejä~

Ei tällä kertaa sen enempää.

Mitä kuuluu...

... kukkuluuruu.

En muuten yhtään tiedä miksi blogi näyttää suuren osan tekstistä valkoisella pohjalla <__> Sorit tästä, katsotaan josko olisi normaali enspostauksessa.

Oli hienoa huomata, että edellinen päivitykseni herätti hirvittävän monessa suussa keskustelua :D Juurikin siihen pyrin. Mutta olkoot kansa mitä mieltä tahtoo, se ei mun mielipiteitäni mihinkään muuta. Muistakaahan se, kansalaiset.

Elämä on ollut nyt vähän vaisua viimeaikoina. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, ja olen alkanut tottua työssäkäymisen rytmiin. Työ Särkänniemessä tosin kestää vain syyskuun alkuun, että ei tätä rytmiäkään kauan kestä. Yhdentoista tunnin työpäivät ottaa silti edelleen vähän voimille, ja joinakin päivinä on ollut niin pirun kanttuvee olo.

Desucon kerkesi myös tuleen ja meneen kuun alussa. Tää oli ensimmäinen kerta kun uskaltauduin laulaan karaokea, jota en niin millään vielä pari vuotta sitten olisi uskaltanut tehdä, mutta nyt kun makuun pääsin, niin haluan jo päästä seuraavaan coniin hoilottelemaan :D Biisit tosin eivät olleet instrumentaaliversioita alkuperäisistä, mutta se toikin vähän lisää itsevarmuutta ja turvaa, kun ei joutanut laulamaan huonoa japania kaikkien edessä.
Rahaa paloi niin maan pirusti, mutta melkeinpä ihan hyvästä syystä. Sain meinaan hommattua elämäni ensimmäisen animefiguurin.

Ei ehdi pölyttyä, pyyhin pölyt päivittäin.

Kyseessä siis Uplarkin valmistama Viral-figuuri sarjasta Tengen Toppa Gurren Lagann. Olin pitkään kuolaillut figua Urumin sivuilta, ja conissa käydessäni päätin läpällä kipaista katsomassa josko kyseisen kaupan pöydästä tätä löytyisi. Ei ollut esillä, mutta kysyessäni mahdollisuutta figuurin läsnäoloon, myyjä hymyili suht ovelasti ja kaivoikin paketin esiin taka-alalta tavaralaatikoista. Siinä sitten sekoamispisteessä änkäisin setelin myyjän handuun, sain figun isossa kassissa ja myhäilin kummallisesti seuraavan tunnin ajan. Paras ostos sillä reissulla.

Mukaan tarttui myös peruskamaa, mangaa ja taidekirjan.

Kaikki paitsi One Piece on ostettu Desusta.

Desun kunniavieraan, Noriaki Sugiyaman (mm. Sasuke Uchiha Narutosta ja Englanti Hetaliasta) nimmaria en valitettavasti saanut, saavuttiin vähän turhan myöhään conipaikalle. Paljoa ei haitannut tosin, Sukke kun ei omia lempihahmoja ääninäyttele.
Seuraavaa conia ja sen kunniavieraita odotellessa! Animeconiin en ole lähdössä, mutta Traconiin olen saapuva. Harkitsen vakavasti pitäväni taas luennon, jonka olen siis kerran aiemmin tehnyt.

Pistin viikko sitten tilaukseen neljä taide-/infokirjaa eBaystä ja odottelen innolla näitä saapuvaksi. C: Suurin osa on Gurren Lagannia, yksi tosin keskittyy Satoshi Konin leffoihin.

Käväisin myös reilu viikko sitten kaverin luona Helsingissä ja käytiin testaamassa japanilainen pikkukauppa "Luca". Kauppa tosiaan oli hyvin pieni, mutta suht viihtyisä, ja myyjä oli japanilainen. Tavara koostui lähinnä japanilaisista karkeista ja Ghibli-fanituotteista, mutta pienissä määrin muutakin löytyi. Sain ostettua sushi-avaimenperän, t-paidan ja söpön kissakortin jääkaapin oveen. Testasin myös Kamereon-nimisiä karkkeja, joiden päällinen oli kolakarkkia ja sisältä löytyi hedelmänmakuinen sisus. Jostain syystä kuitenkin myyjä kertoi, että karkit olisivat tulisia, joista ne olivat kyllä kaukana :I Noh, eipä väliä.

Pääsin myös ilmoittautumaan Hopeanuolen ja Weedin piirtäjän, Yoshihiro Takahashin, fanitapaamiseen, joka pidetään 12.7 Helsingissä. Jos kiinnostaa, Sangatsu Mangan saitilta löytyy lisäinfoa.


Eiköhän tämä ollut tältä erää tässä. Päivittelen taas joskus lisää kun aihetta löytyy. Termos!

Ranttausta

Tämä postaus sisältää lähinnä asiaa, jonka akitaihmiset ymmärtävät.

Pitkään on ollut kärhämää Akita ry'n jäsenten keskuudessa ja on pakko myöntää, että kun yli puolet kasvattajista kirjoitti yhdistykselle erokirjeen, pisti aikamoiseksi vihaksi. Tiesin jo etukäteen, että jotkut kasvattajista olivat vähän mitä olivat, mutta erokirje ja sen jälkeiset kirjoitukset laskivat rispektitasoa entisestään :I Erokirjehän kuuluu näin:

Emme tue jatkossa Akita ry:n toimintaa, koska se ei noudata yhdistyksen tarkoitusta ja yhteistyö on mahdotonta, vaikka päämäärä on sama.
"Yhdistyksemme on omistautunut edistämään akitan tuntemusta, seuraamaan ja tukemaan rodun tervettä kasvatusta Suomessa sekä ennen kaikkea toimimaan yhteyselimenä rodun harrastajien välillä." Lähde: http://www.akitayhdistys.fi/yhdistys/akita-ry
Koiraharrastuksen pitäisi olla vapaaehtoista ja mukavaa yhdessä tekemistä rodun parhaaksi. Tällä hetkellä yhdistyksen toiminta mustamaalaa rotua ja sen kasvattajia tarpeettomasti. Lisäksi yhdistys käyttäytyy epäasiallisesti jäseniään kohtaan.
Emme voi enää suositella liittymistä Akita ry:hyn, sillä yhdistyksen toiminta on muuttunut sellaiseksi, ettei se enää edistä tärkeintä tavoitettaan. Jatkossa toimimme suoraan Suomen Seurakoirayhdistys ry:n jäseninä,jonka alainen Akita ry on. Näin suuntaamme taloudellisen kannatuksemme jäsenmaksun muodossa sinne, missä se käytetään rotukoirien kasvatuksen ja jalostuksen edistämiseen yhteistyössä kasvattajien kanssa.


Yhdistys ei ole koskaan "mustamaalannut" rotua, jos joku eronneista lukee tätä postausta juuri nyt niin katsotaan kuinka monella on pokkaa tulla kertomaan syy ko. perusteluun. Eronneet itse mustamaalaavat yhdistystä koko helkkarin kirjeellä.
Yhdistys käyttäytyy myös hyvin asiallisesti jäseniään ja rodusta kiinnostuneita, kärhämä näkyy ainoastaan kasvattajien välillä, ja sekin siksi, että eronneet ovat paksukalloisia ja lapsellisia, eivätkä suostu myöntämään omia virheitään. Tämän lisäksi heillä on kummallinen taito keksiä tyhjästä syytöksiä yhdistystä kohtaan.

Yhdistys on viimeaikoina edistänyt rodun tuntemusta enemmän kuin koskaan; rotuesittelyitä on ollut muutamakin ja näyttelyissä on alkanut näkemään akitoja kivasti. Rodun terveyttä vaalitaan, vaikkakin vain pieni osa kasvattajista osaa ottaa ottamisen arvoisia riskejä. Riskeiltähän ei akitojen kanssa voi välttyä. Ja rodun harrastajien yhteyselimenäkin yhdistys on mielestäni toiminut mukavan mallikkaasti, en ymmärrä miten tästä kaikesta saadaan väännettyä paskaa yhdistyksen niskaan. Siitäkin voisi taas kysyä näiltä eronneilta.

Ainoat kasvattajat, joita aion tukea niin yhdistyksen kautta kuin sen ulkopuolellakin, ovat kennel Candida's, kennel Pandayan, kennel Lukitarin ja kennel Jikino Kensha. En viitsi listata niitä joita en tästä lähin tue ollenkaan, mutta ilmoitan kaikille teille jotka satutte tämän lukemaan, että en suosittele ketään muuta suomalaista akitakenneliä pennunhankintaan, koska erokirjeen listassa mainitut kasvattajat eivät ole rehellisiä, tempaavat turhia syytöksiä ilmasta yhdistystä kohtaan ja käyttäytyvät lapsellisesti ja jotkut jopa vainoharhaisesti.
Koko erokirje on täysin naurettava ja sen laatineet ovat todennäköisesti aivoriihineet keskenään keksiäkseen mitä typerimpiä syitä yhdistyksen mollaamiseksi.


Kiitoksia. Toisinaan ranttaus jopa auttaa.

Pahoittelut

Elikkäs juu, Tokio-päivitykset mystisesti loppuivat neljännen päivän jälkeen. Olen tästä erittäni pahoillani, Facebook lakkasi tekemästä yhteistyötä enkä siis saanut ladattua ja upotettua videoita enää. Saatan ehkä jossain välissä päivitellä tänne vielä puuttuvat videot, tosin edellyttäen Facen toimimista. Ihan heti ette tule niitä silti näkemään, mutta en tiedä montaako se sitten haittaakaan.

Sain tänään sähköpostia TAMKilta, että elokuva- ja tv-linja ei ole hyväksynyt minua edes valintakokeisiin asti. Kuulemma minulla ei ole tarpeeksi realistista käsitystä siltä alalta enkä myöskään omaa tarpeeksi persoonallista lahjakkuutta. Jälkimmäisestä perusteesta on pakko todeta, että en sitten varmaan tule koskaan muulloinkaan pääsemään TAMKiin, omaa lahjakkuutta kun on aika paha mennä muuttamaan mitenkään.
Arvatenkin uutinen masensi aikamoisella kolauksella, ja tilanne onkin sitten se, etten tule pääsemään mihinkään opiskelemaan ensivuodeksi. Ylioppilaslakki sentään on, mutta jatko-opiskelupaikkaa ei. Ei kuitenkaan auta vikistä tai vollottaa, ensi vuonna vain uusiksi ja toivotaan, että kävisi parempi tuuri.

Ei mulla muuta.

Tokio, päivä 4

Tänään käppäiltiin Roppongissa ja Shiba Parkissa. Roppongiin lähdettiin katsomaan kuuluisaa ostoskompleksia Roppongi Hillsiä, mutta pitänee todeta, että paikka ei meidän mielestä ollut kovin kummoinen :I Kalliita kauppoja siellä täällä sekä kyllä erittäin korkea Mori Tower plus muutama sivukohde ympäriinsä. Enstation-nimisessä kaupassa normaali puuvillainen kietaisuhuivi maksoi suolaiset 260€ ja japanilaishenkisin kuvioin koristellut varvaslipokkaat sellaisen 70€. Pieni hetki kierreltiin ja tultiin siihen tulokseen, ettei ihan meidän kauppa.
Yritimme päästä Art Centeriin, jossa oli One Piecen sarjasta ja leffoista arttia, mutta kävi ilmi, että lippu olisi pitänyt hommata etukäteen ja että vaikka olisimmekin sen tänään menneet ostamaan, oltaisiin päästy ihastelemaan kuvia vasta kolmen päivän päästä. Kyllästyttiin ympäriinsä poukkoiluun nopeasti ja lähdettiin muualle pyörimään.



Tässä välissä meille tultiin kaupitteleen jotain Tokyo mapseja :D Ei tiedetä olivatko sitten ihan kunnon karttoja vai jotain muita. Äiteni repeilyttää.




Seikkaillessamme Roppongin pienemmillä kaduilla, vastaan tuli ensimmäinen akita. Akitaihminen kun olen, oli pakko saaha kuvata. Klipissä näkyvä koira kylläkin säälittää minua, sillä se näyttää sairaalta häntänsä ja muutenkin turkkinsa perusteella. Kyseessä voi olla joko VKH tai SA, akitalle ominaiset autoimmuunisairaudet, mutta kai sillä joku muukin ihosairaus olla. Kuka tietää.




Lopuksi vähän kuvaa kun ollaan menossa Tokyo Towerille. Äitehän ei tykkää siitä että kuvaan kävelyä.




Tältä päivältä ei enempää videoita. Huomenissa suunnataan Asakusan ja Odaiban yhteisreissulle, ja toivotaan todella ETTEI SADA.

Tokio, päivä 3

Tänään pyörittiin Shibuyassa ja Harajukussa. Päivä oli ärsyttävän sateinen ja jalat reistailevat edelleen, joten suunniteltuja nähtävyyksiä ja kokemuksia jäi taas näkemättä ja kokematta :I Noh, minkä sitä säälle ja aikarajoituksille voi.

Ensimmäinen klippi on Tokion kuuluisimmalta risteykseltä, Shibuya Crossingilta. Lopussa myös hieman kuvaa Shibuya 109'stä, jonka melkeinpä vain kiersimme pikaiseen läpi ja pingoimme ulos. Paikka vaikutti paikallisten pissisten ostosparatiisilta ja myyjillä oli kaikilla samanlainen, kimeä ääni, joka alkoi pikkuhiljaa pänniä :D



Shibuyassa jatketaan. Tämän alueen/kadun nimeä en tiedä.




Sitten päästiinkin jo harajukuun. Klippi on kuvattu Meiji Jingun pyhäkölle johtavalla tiellä, ja auta armias kun koko loppupäivä satoi vähintään yhtä paljon kuin tästä kuulee ja näkee q__q Sukkanihan tosiaan olivat litimärät kun päästiin takaisin hotellille.




Vielä ostoskertaus kolmannelta päivältä, sekä spoilereita Inazuma Elevenin seuraajille.




Näin tämä päivä. En ole varma huomisen ohjelmasta, mutta todennäköisesti käymme Roppongissa.

Tokio, päivä 2

Tänään olikin vähän parempi fiilis ja meininki kö eilen. Käytiin ekalla kunnon shoppinkireissulla Akihabarassa ja sen jälkeen pikaisesti Uenossa. Uenon reissu meni puoliksi hukkaan, koska Tokion kansallismuseo oli jo mennyt kiinni emmekä loppujen lopuksi edes yrittäneet löytää Ameyokoa, vaikka näin pitikin tehdä. Päivä oli silti ihan mukiinmenevä, vaikka jalat ja hartiat kärsivätkin vähintään yhtä paljon kuin eilen.

Sitten klippeihin. Ensimmäisenä on pätkä ekalta metroreissulta.




Kun Akihabaraan päästiin niin paikat oli jokseenkin synkkänä. Ihmisiä ei ollut liikkeellä vielä liikaa ja vettä tihrutti pikkuisen. Yhdessä tieliittymässä huristeli paku jonka tehtävänä oli mainostaa uutta pelimusasingleä :D




Sitten päästiin jo vauhtiin. Akiban pääkatu on täynnä kaikenmoista animeen ja mangaan ja peleihin liittyviä kauppoja, elektroniikkaa mahtuu myös mukaan. Videossa näkyvä sinipukuinen mies edessämme ystävällisesti tarjoutui viemään meidät Mandarake-nimiselle anime- ja manga-kaupalle.



Ja sitten päästiinkin kyseiseen kauppaan. Mestassa oli kahdeksan kerrosta, mutta vain kahdesta on hieman kuvaa, kosken viitsinyt ottaa liikaa riskejä videoinnin kanssa. En tiennyt saako kuvata, mutta kaupoissa ei usein saakaan :I






Akiban jälkeen suunnattiin Uenoon. Alunperin piti vierailla Ameyokossa, Tokion kansallismuseossa ja Uenon puistossa, mutta kaksi ensimmäistä jäivät kokematta; Ameyokoa emme viitsineet yrittää löytää kellonajan vuoksi, ja kansallismuseo oli mennyt jo kiinni. Puistossa siis tuli käytyä, ja sieltä onkin eniten materiaalia. Ennen sitä kuitenkin vähän päivittelyä Uenon asemalta ja Panda-bashi -nimiseltä sillalta.





Sitten päästiin puistoalueelle.






Ja vielä lopuksi ostospäivitys illalla :D




Näin, toinen päivä paketissa. Seuraava merkintä onkin sitten Shibuyaan ja Harajukuun keskittyvä.

Tokio, päivä 1

Hurlumhei, eka päivä Tokiossa alkaa kohtapuoliin olla ohi. Arvatenkin jet lag piti meitä kourissaan, vaikkakin odotettua vähemmän. Nyt yli 28 tunnin valvomisen jälkeen kuitenkin on vähän hoijakka olo :D Tänään tuli käveltyä enemmän kuin tarpeeksi sopivaa epäsopivimmilla kengillä ja alkumatkasta painavat kapsäkit messissä. Fiilis parani silti illemmalla, kun oli syönyt hyvin ja oli kevyempää kassia matkassa. Kaiken lisäksi päivä oli tolkuttoman hiostava ja ulkona pärjää kevyesti t-paidalla.
Lähdimme etsimään Pokémon Centeriä Nihonbashin alueelta, mutta usean tunnin hortoiltuamme emme loppujen lopuksi löytäneet koko rakennusta, jossa sen pitäisi olla. Tämän lisäksi hukkasin uuden höyhenhiuslisäkkeeni. Noh, aina voi ostaa uuden.

Sitten lupaamiani klippejä. Kaikki on ladattu Facebookiin ja upotettu sieltä, sillä Blogger ei suostu lataamaan videjä suoraan. Kertokaa mikäli ette voi katsoa videoita.
Ensimmäinen on lähinnä ajantappoa lentokoneessa istuskellessa, yli yhdeksän tunnin istuskelu alkaa helposti kyllästyttää. Ajankohdasta en sano muutakö että kaikki japanilaiset nukkuivat tuohon aikaan, ja taidettiin olla äiten kanssa ainoita pölisijöitä :D Oh well.






Pari seuraavaa on kuvattu bussista matkalla kohti hotellia. Voivat olla hieman pitkästyttäviä pituuksiensa vuoksi, mutta niistä näkee hyvin Tokion ulkomuotoa ennen ja jälkeen keskustaan saapumisen.







Ginza oli ensimmäinen läpikävelypaikka, joten pari lyhyttä vidiä sieltä.





Lisääkin olisi voinut kuvata, mutta päivä oli hirvittävän ressaava :I
Ja näin lopuksi katsaus hotellihuoneesta päivän päätteeksi. Facebook ei suostunut kahtenakaan päivänä lataamaan ekaa katsausta hotellihuoneesta jonka olin kuvannut päivemmällä, joten saatte tyytyä vain tähän.



Näin.
Ja koska en voinut päivittää tätä eilen Facen bugisuuden vuoksi, päivittelen ehkä tänään TAI vasta huomenna päivän numero kaksi tapahtumat. Saa nähdä.
Kuitenkin, siihen asti, termos.

Tokyo, I'm talking to you now!

Otsikko siis ylläolevasta biisistä. Ärsyttävä mutta silti niin hyvä. *yleensä vihaa purkkapoppia*

AIKA ON VIIMEIN KOITTANUT. Ylihuomenna, eli sunnuntaina 29.4, on vihdoin aika lähteä nousevan auringon maahan, jonne olen halunnut jo melkeinpä seitsemän vuotta. Äite lupasi matkan Japaniin mikälisikäli lukisin itseni kunnialla ylioppilaaksi, ja nyt kun se on tehty, lupaus piti :D Mulla on maailman paras vanhempi.

Matka kestää hieman yli viikon ja ajoittuu 29.4 - 7.5. Koska emme pyöri muualla kuin Tokiossa, suunnitelmissa on katsastaa kyseisen suurkaupungin osasia läpi. Akihabara, Asakusa, Harajuku, Ikebukuro, Odaiba, Roppongi, Shibuya, Shinjuku ja Ueno on kaikki must-see-paikkojen listalla, mutta jotta kaikissa ehtisi käymään, todennäköisesti yhdistämme Asakusan ja Odaiban yhteen päivään sekä Harajukun ja Shibuyan toiseen, koska nämä parit ovat suht lähellä toisiaan. Voi olla, että muitakin alueita pitää yhdistellä. Myös Bunkyôn alue on listalla viihdekeskus Tokyo Dome Cityn vuoksi, joten pitää vain toivoa, että kaikissa mestoissa ehtii suhailla ilman suurempaa kiirettä ja stressiä.
Väkisinkin pientä stressiä tulee silti aiheutumaan siitä, että MINÄ joudun hoitamaan suurimman osan paikallisten kanssa kommunikoimisessa. Äite kun ei osaa japania nekoa, inua ja arigatoota enempää.

Aion kuvata matkalla paljon videokamerallani ja kommentoida ja yritän parhaani mukaan saada reaktioitani nauhalle. Latailen videoklippejä päivien päätteeksi tänne blogiini, joten saatte stalkkailla tekemisiäni :D Älkää kuiteskaan odottako klippejä jo lähtöpäivänä, ainakaan itse kaupungista, sillä lento lähtee 17:15 Suomen aikaa ja on perillä Japanissa 8:55 paikallista aikaa. Lento kestää vajaa kymmenen tuntia, mutta huomioikaa aikaero. Kun Suomessa eletään kesäaikaa, Japani on meitä edellä 6 tuntia, talviaikana 7. Jet lag tulee varmasti olemaan järjenvastainen, joten ensimmäinen päivä otetaan muutenkin iisisti.
Kun olen saanut videokameran täyteen klippejä ja ladannut valikoidut niistä tänne, päämääränä olisi yhdistää ja leikellä klippejä ja jopa laittaa vähän musaa taustalle soimaan. Kyhäelmän nimeksi tulee "Nousevan auringon maa by ensikertalainen", ja vähemmästäkin selvää, että se tulee olemaan videopäiväkirjakooste matkastani. Itseni lisäksi myös äite tulee näkymään pätkissä paljon.

Entäs kissat? Tätini käy säännöllisesti hoitamassa ja ruokkimassa Pippuria ja Sasua matkan ajan, joten kiitokset hänelle siitä :) Hän on hoitanut pörröjä aikaisemminkin.

Eipä tässä muuta. Kirjoitin tämän jo nyt, koska huomenna on ensimmäinen kunnon työpäivä ja sen jälkeen koko loppuilta menee laukkujen pakkaamiseen, joten ylimääräisille jutuille tuskin on aikaa. Olen nähnyt matkan valmisteluista jo pariin otteeseen painajaistakin, joten koitan olla stressaamatta ja muistaa kaiken tarpeellisen. Toivottakaa onnea!

Ensimmäinen "duunipäivä" ja Skyrim

Tänään oli siis Särkänniemessä yhteinen infotilaisuus kaikille kesätyöntekijöille, niin uusille kuin konkareillekin. Varsinaista työtä ei siis kukaan päässyt vielä tekemään, Särkkä itsessäänkin aukeaa vasta 28.4. Päivä koostui lähinnä alustavista työtehtävien selostuksesta, ryhmissä pyörimisestä ja vaelluksesta ympäri puistoaluetta katsomassa laitteiden olinsijaa. Hirvittävässä rempassa suurin osa puistosta vielä on, ja alle kuukaudessa pitäisi kaikki olla kyhättynä. Luotetaan kuitenkin ammattilaisten ammattitaitoon, eiköhän Särkkä näytä itseltään vappuun mennessä <:
Ajolaitteidenhoitajat oli jaettu ryhmiin ja oman ryhmäni päälaite on Tukkijoki. Sivuhoidettavana on Take Off, MotoGee ja Viikinki.
Näin hervottoman kävelyn ja vielä hervottomamman istumisen jälkeen tuntuu kö kroppa hajoaisi osiin. Varsinkin hartiat kirkuvat hallelujaata.

Muihin aiheisiin. Skyrim on vaihteeksi paras peli ikinä. Sitä tulee toisinaan hirvittävät himot pelata, enkä ole viimeiseen pariin viikkoon muuta vapaa-ajallani tehnytkään. Hahmoja on kyseisessä pelissä minulla tällä hetkellä neljä, viides tulossa, ja pyrin piirtämään headshotit kaikista hahmoistani. Kaksi on jo tehty, joista toisen sain valmiiksi vain pari päivää sitten.

Reptiliaani eli liskoihminen eli argonian nimeltä Rides-With-Shame. Ja kuvaahan ei kukaan pölli, turpaan tulee muuten.

Argonian-hahmoja löytyykin sitten kaksi, joista Rides-With-Shame on uudempi. Argonianit ovat siis The Elder Scrolls -sarjalle ominainen petoihmisrotu. Pyrin muistamaan hahmojen nimien annossa tietyt perussäännöt ja saada ne kuulostamaan sellaisilta, jotka ovat luonnollisia roduille TES-maailmassa. Sanayhdistelmät ovat yksi argonianien nimityypeistä, käännetty näiden alkuperäisistä nimistä kaikkien ymmärrettäviksi, ja tällaisen sanayhdistelmän halusin sitten toiselle liskoimmeiselleni :D

Hirvittävää jargonia.

Piirtotyylistä tahdon kehua itseäni sen verran, että luulen löytäneeni VIIMEIN oman piirtotyylisuuntaukseni. Tykkään käyttää selviä värejä ja käyttää vahvoja mutta toisinaan hieman rosoisia ääriviivoja. Lisäksi pyrin saamaan hahmojen mielentilat selvästi näkyville. En pyri opettelemaan piirtämään tusina-, söpöily- tai mangatyylillä, vaan olen löytänyt kutsumukseni cartoon-suunnalta. Saa nähdä josko jatkaisin samalla linjalla.

Eipä tässä muuta. Japanin-matkaan on kaksi viikkoa, joten pitäisi alkaa tosissaan suunnittelemaan käyntikohteita. Ei niin millään haluaisi odottaa. <3

Nälkäpeli / The Hunger Games

Suzanne Collinsin bestseller-kirjasarjaan perustuvan leffatrilogian ensimmäinen osa. Näin trailerin joskus jo pari kuukautta sitten ja vaikken olekaan kirjoja lukenut, omalla kohdallani Nälkäpeli oli tämän kevään odotetuin leffa. Viime sunnuntaina (25.3) kävin sitten katsastamassa elokuvan kaverin kanssa ja pitää todeta, että Nälkäpeli ei ehkä ollut niin eeppinen kö olin sen kuvitellut olevan.

Elokuvan alussa esiintyy runsaasti ns. levotonta kuvausta, eli kameramiehellä ei ole aikomustakaan yrittää pitää kameraa suorassa ja kuvata tasaisesti, vaan tämä juoksee/liikkuu nopeasti ja pyrkii saamaan jonkinlaista luonnonmukaisuutta kuvaan. Kuva näyttäisi siis samalta, jos katsoja itse liikkuisi nopeasti tai juoksisi. Levoton kuvaus saattaa hieman ärsyttää, mutta sillä pyritään luomaan omalla tavallaan pientä alkujännitystä. Kaikki ei ole katsojan nähtävillä eikä tämän anneta takertua turhiin yksityiskohtiin. Levoton kuvaus silti onneksi loppuu lyhyen ajan sisään ja kamera vaihtuu vakaampaan. Levotonta kuvausta ei oikeastaan esiinnykään enää loppuleffan aikana lainkaan, paitsi kohtauksissa, joissa kuvataan juoksua.

Visuaalisuuteen on Nälkäpelissä panostettu kivasti ja itse pidin erityisen paljon Capitolin asukkaiden vaatetuksesta, hiustyyleistä ja värimaailmasta. Koska leffa sijoittuu tulevaisuuteen, Capitolin arkkitehtuuri on varsin futuristista ja korkeamman teknologian aikaansaannosta. Jyrkkänä kontrastina muiden vyöhykkeiden olot vaikuttavat "landemaisilta" ja köyhiltä, eikä moderniudesta ole tietoakaan.

En ole itse lukenut kirjoja, mutta olen ihmisten kirjoitteluja lukiessani huomannut, että vaikka elokuvassa onkin paljon silmäkarkkia ja jotkut asiat vaikuttavat utopistisilta, niin rakennelmat kuin vaatetuskin, joitakin asioita on kuitenkin muuteltu ja kaikkien odotukset eivät olleet täyttyneet. Tästä ei kuitenkaan voida oikeastaan syyttää ketään, sillä elokuvien ohjaajalla ja käsikirjoittajalla on aina taiteellinen vapaus. Nälkäpelissä oli kuitenkin toteltu kirjojen kirjoittajaa monessa asiassa ja hänen toiveitaan oli kuunneltu hyvin pitkälle. Jotkut paatuneimmat fanit jaksavat muunmuassa valittaa siitä, miten Nälkäpeli-areenalla esiintyvä runsaudensarvi ei ole leffassa kultainen niin kuin se on kirjoissa. Sarjalle ominaiset mutantit oli myös kuviteltu toisenlaisiksi. On luonnollista, että ihmiset kuvittelevat kirjoja lukiessaan paikat ja ihmiset mieleisensä näköisiksi, mutta itseni mielestä on hieman ärsyttävää kuunnella jatkuvaa päivittelyä siitä, miten se ja se hahmo ei vastannut odotuksia ja miten kuvitteli sen ja sen hahmon ihan erilaiseksi. Älkää ihmiset sellaisista pikkuasioista masentuko, vaan nauttikaa elokuvasta.

Tunnelmaa osattiin leffassa pitää yllä ihan alusta asti. Itse päätapahtuma ei alkanut kuin vasta tunnin katselun jälkeen ja koko sen ajan osattiin katsojiin luoda jännitystä. Välillä tuli mietittyä, että kuinka paha se kisa nyt sitten voikaan olla, kun saa luksuskohtelua kolmen päivän ajan ennen sen alkua ja sai käyttää hienoja asuja ja syödä niin paljon kuin halusi - mutta todellisuus iski heti, kun televisiosta näytettiin kuvamateriaalia edellisistä kisoista ja yhdestä kilpailijasta hakkaamassa toisen kilpailijan naamaa murskaksi tiilellä. Myös eloonjäämistreenit loivat hieman makua kisan todellisesta julmuudesta.

Omalla kohdalla sydämeni pomppi jo melkein kurkkuun asti, kun tribuutit nostettiin kisa-areenalle ensimmäistä kertaa ja lähtölaskenta kävi viimeisillään.

Eräs seikka minua ärsytti, ja kyseinen seikka on vialla myös monessa muussa elokuvassa. Elokuvan trailerissa käytetään musiikkia, joka ei esiinny itse elokuvassa! Trailerin musiikki on mielestäni monella tapaa hyvin eeppinen, mutta sitä ei kuulla elokuvassa missään vaiheessa. MIKSI?!

Katnissin käyttämä salavihellys perustuu Arcade Firen kappaleeseen "Abraham's Daughter", ja kyseinen kappale kuullaan ensimmäisenä lopputeksteissä. Muutoin leffalla on alkuperäinen taustamusiikki (by James Newton Howard) eikä mihinkään väliin ole laitettu valmiita kappaleita.

Kuten aiemmin mainitsin, en ole itse lukenut Collinsin alkuperäisiä kirjoja, mutta olen suunnitellut ne jossain vaiheessa katsastavani. En ole lukutoukka, mutta Nälkäpeli kiinnostaa sen verran, että voisin uhrata kolmelle kirjalle aikaani. Kuvittelin tosiaan elokuvan olevan hieman kunnianhimoisempi, mutta Nälkäpeli taisi ottaa varman ja vakaan lähdön. Ensimmäisen näytösviikonloppunsa aikana elokuva keräsi 155 000 000 dollaria, eli kolmanneksi eniten mistään elokuvista. On myös arvioitu, että trilogiasta tulisi suurempi villitys kuin Twilightista. Trilogian seuraava osa, "Vihan liekit", tulee näillä näkymin ilmeisimmin teattereihin 22.11.2013, joten sitä odotellessa: olkoon onni puolellanne.

FREEDOOOOOM !!

Näin on näreet.

Lukio on SUORITETTU. LOPPU. SLUT. ENDEDEDED.

Kirjoitin siis tänään viimeisen ylioppilaskokeeni eli psykologian, ja yllä oleva kuvaa suhteellisen hyvin fiiliksiäni. Jaksoin kö jaksoinkin loppuun asti ja näin ollen suoritin lukioni suunnitellusti kolmessa vuodessa.

Nyt on hyvä fiilis. Ihan TÖRKEÄN hyvä fiilis! : DDD Nyt huolenaiheenani on ainoastaan TAMKin hakemus. Enkkumedialinjalta tuli jo kirje, jossa valitettavasti ilmoitettiin etten päässyt valintakokeisiin asti. Noh, toivo elää.

Fiilistelythän ei lopu siihen. Soitin juuri Särkänniemeen varmistaakseni kesätyöni siellä ja työni alkaa jo 14.4 ja kestää elokuun puoleenväliin. Mitä enemmän töitä, sen enemmän rahaa.
Siksi toisekseen sain tänään postissa t-paidan, jonka olin tilannut noin pari viikkoa sitten Jenkeistä erään tietyn sarjakuvan (huom! ei homofoobikoille) fanikaupasta. Kannan tätä ylpeydellä.

Kaiken tämän päälle suunnittelen meneväni perjantaina leffaan kahtomaan Nälkäpelin kaverin kanssa.

Tähän päätän ilosanomani. Taas ensi kertaan! o/

Lottovoitto

Sain pari päivää sitten Särkänniemestä meiliä.
"Tervetuloa kesätyöntekijäksi Särkänniemeen! Sinut on valittu ajolaitteenhoitajan tehtäviin."

Reaktioni.

Toisin sanottuna, MINULLA ON KESÄTYÖPAIKKA! FUCK YEAH! :DD Ylimääräinen raha ei koskaan mene harakoille. Palkka tulee tähän mennessä katsottuna olemaan about tonni kuussa, miinus verot, joten en sanoisi että on paskempi diili. Suuri osa menee koirasäästöön, eli säästötilille tulevaisuuden koiraa varten. Nyt vaan pitää toivoa, että työajat eivät ole persiistä.

Tässä muun hyvän fiilistelyn ohessa olen päättänyt ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja pitäytyä karppauksessa ja pienimuotoisessa liikkumisessa. Olen saanut painoa veke kohta kymmenisen kiloa, mistä jo siitäkin olen erittäin tyytyväinen. Vaikka tavoitepaino onkin vielä aika kaukana, hitaasti mutta varmasti edetään. Jees.

Huomenna on englannin ylppärikirjoitus, ja ensviikolla olisi vielä psykologia, sitten on kirjoitukset kokonaan ohi. Niiden jälkeen saan ainoastaan panostaa ennakkotehtävään, joka pitäisi ensikuun alkuun mennessä lähettää Tampereen Ammattikorkeakoululle, elokuva- ja tv-linjalle. On tullut lähetettyä hakemus jo englanninkieliselle medialinjalle samaan kouluun, joten toivon olevani yhtä onnekas paikan saamisen kanssa kuin kesätyön saamisen kanssa.
Painelenkin tästä reenaamaan englantia, joten termos.

Unia ja keväääätttt~

Ja päivämäärä näkyy oikein! Heck yeah.

Ulkona nollakeli ja auringossa mittari näyttää yli kahtakytä plussaa. Kauheesti on lupailtu lämmintä ja suht aikasta kevättä, saa nähä mitä sieltä sitten tulee... Mun puolestani kevät voisi tulla yhdessä yössä c:

Näin viimeyönä jälleen kerran unta, jossa oli paljon ihmisiä, joita tunnen. On tääkin yksi tapa nähdä unia; tosin välillä manaan tuuriani siitä, että näen unia ihmisistä, enkä esimerkiksi yliluonnollisen kauniista maisemista jne. Kumminkin tykkään semmoisista "tarunhohtoisista" maisemista ja ns. "maisemapornosta". Ei ihmisunetkaan toki aina tylsiä ole, niinkö viimeyönä sain taas huomata. Ja tässä välissä totean... Jotkut unet vaan saisi olla tosia >:I Muistettavia unia oli pari kolme kappaletta, mutta parhaiten jäi mieleen sellainen, jossa sain nimmarin Rango-taidekirjaani Gil Birminghamilta. Kyseinen herra on siis yksi lempinäyttelijöistäni, näemmä siihen pisteeseen että hän tulee jo uniinkin :DD Oh well, en pistä pahakseni!

Maaliskuussa mennään. Ollaan äiten kanssa lähdössä toukokuun ekaksi viikoksi Tokioon, Japaniin, ja tämä vajaa pari kuukautta odottelua tulee nuijimaan hermoja. Olen halunnut Japaniin jo about kuuden vuoden ajan, joten ei voi sanoa muutakö että jo on aikakin. Reilu viikko on silti hirvittävän lyhyt aika pelkän Tokionkin katsastukseen, joten voin jo tässä vaiheessa sanoa varmaksi, että tulen käymään nousevan auringon maassa enemmän kuin yhden kerran. Toisinaan harkitsen tietynlaista koko maan touria, joka meinaa etukäteen suunniteltua reissua maan päästä päähän tietyssä ajassa. Sitä varten tosin tarvitsee olla vähän enemmänkin kö vaan pelkkää pikkurahaa. Saa nähdä mihin haaveet vie.

Enempää asiaa ei taida irrota tähän hätään. Jännitän hieman Pippurin keskiviikkoista lääkärikäyntiä ja toivon, että paran syömättömyyteen löytyy joku järkevä syy. Toivottakee onnea.

Tähtipölyä ja uusi blogi

^ Näyttää olevan päivän edellä. Tätä selvittäessä...

Hurrdurr, oli pitkään tehnyt mieli tehdä oma blogi, ja aikani jahkailtuani tässä tämä nyt olisi :D En ole mikään koodaajaihme, joten valmiit vaihtoehdot saavat luvan kelvata toistaiseksi. Kunhan väri ja fontti miellyttää niin kaikki on hyvin.

Elikkästeen nääs, tähän blogiin olisi tarkoitus päivitellä ihan asioita elämästäni, ajatuksia, varmaan jonkunlaista taidetta sun muuta turhaa ihmisten luettavaksi. Koska olen tulevaisuudessa hankkimassa koiran itselleni, tänne tulen päivittelemään myös sen kanssa touhuamisesta, unohtamatta jo meillä olevia kissoja, Pippuria ja Sasukea.

Tämä on lähinnä testikirjoitus, jolla ei ole suurempaa merkitystä, joten tältä kertaa termos.