keskiviikko 31. lokakuuta 2012

maanantai 22. lokakuuta 2012

Aina ei mene nallekarkit tasan...

. . . tai kaikki krutongit purkkiin.

Kävikin nyt sitten niin, että meille ei koiranpentua vielä tässä vaiheessa siunaannukaan. Itsehän olin jo kaiken suunnitellut valmiiksi - nimi valmiina, tarvikkeet melkein hankinnassa, koulutusmetodit takaraivossa, henkisesti valmiudessa - mutta äiteni otti ja tyrmäsi koko hankkeen. En ollut kertonut pennun hankinnasta äidilleni, vaikka olin suunnitellut tätä jo melkeinpä kaksi vuotta, ja kun viimein sain kirjoitettua pikkuisen "tunnustuksen" asiasta paperille, vanhempi ei hyvistä perusteluista huolimatta lämmennyt idealle. Muuten kuulemma pentu olisi ollut ihan ookoo, mutta äiteni ei jaksa sisäsiisteyskoulutusta (vaikka olisin itse pitänyt huolta siitä), hän ei vieläkään ole unohtanut sitä miten Maiko jouduttiin allergiani vuoksi antamaan pois (allergiaani olen perehtynyt ja suunnitelmia senkin varalle oli), eikä hän halua tänne koiranpentua rasittamaan meidän 14-vuotiasta kissamummoamme. Ainoa nieltävä selitys on tuo viimeinen, Pippuri alkaa olla jo niin raihnainen ettei kohta pysty puolustaa itseään edes Sasu-poikaa vastaan. Olisin kuitenkin pitänyt pennun erossa Pippurista ja opettanut, ettei siihen saa kajota. Sasun kanssa pentu olisi saanut leikkiä, ainakin niin kauan kun pentu olisi osannut olla käyttämättä kasvavaa kroppaansa hyväkseen.

Noh, parin vuoden hanke, suunnitelma ja haave on nyt otettu minulta pois. Ymmärrettävästi olo on nyt surkea ja masentunut, mutta yritän ajatella asian hyviä puolia. Nyt voin esimerkiksi suunnitella toista matkaa Japaniin, ja selvittelen josko pääsisin käymään kaverini kanssa Rio de Janeirossa parin vuoden päästä. Asia tulee kuitenkin harmittamaan todella pitkään. Yritän hankkia mahdollisimman nopeasti kunnon töitä jotta pystyisin muuttamaan omilleni; ajatus on vaivannut jo jonkun aikaa ja olen suhteellisen varma, että pärjäisin yksikseni. Kunnon töitä vaan on vähän hankala hankkia ilman kunnollista koulutusta.
Yritän myös päästä opiskelemaan haluamaani kouluun. Postissa tuli yksi päivä valintakoekutsu Hämeen Ammattikorkeakouluun tietotekniikan linjalle Riihimäelle, mutten ole hirvittävän innostunut siitä paikasta, ja alunperin puolivitsillä sinne hainkin. Sen siitä saa.

Eipä tässä muuta erityistä. Päivät kuluvat ärsyttävän nopeasti pelaillessa, sillä sain tilattua Skyrimin tietokoneelle ja Pokémon Black version 2'n DSi'lle. Tämä uusi pöytäkone pyörittää Skyrimiä odotettua paremmin, jopa aivan loistokkaasti. Odotin ties minkälaisia pätkimisiä ja lagaamisia, mutta toistaiseksi meno on sujuvaa eikä peli ole kertaakaan kaatunut.

Siinä tämän kerran vinetykset, ensi kertaan siis.