.. ja helmikuu alkaa justkohta. Frostbite lähenee hirveää vauhtia, vaikka toisinaan se vauhti voisi olla vieläkin hurjempi. Olen pariin otteeseen nähnyt perinteisiä conijännitysunia, joita näen varmaan ennen jokaista conia vähintään kerran, ja vaikka ovatkin pelkkiä unia, niiden takia on tullut lievää alkupaniikkia. Kaverini on tulossa yöksi conia edeltävänä perjantaina ja vaikka olen aika varma siitä, että kaikki menee ihan ookoo eikä mitään erityisen tärkeää unohdu (jo kaksi tai kolme kertaa olen unohtanut conirannekkeen kotiin ja huomannut asian vasta puolessavälissä auto-/junamatkaa), pelkään silti unohtavani jotain ja mm. että nukumme lauantaina pommiin. Ja edelleen pientä jännäystä on yleisön edessä puhumisesta, pyrin ainakin olemaan vähemmän ujompi kuin ensimmäisen luentoni aikana.
Luento alkaa kohtapuoliin olemaan valmis, muutamia pointteja tässä vielä lisäilen ja koitan saada kasaan järkevän kokonaisuuden. Toivon todella ettei myöhästytä junasta, luentoni on parin muun ohella ensimmäisten joukossa koko Frostissa, enkä tahdo saada vihaisia soittoja ohjelmavastaavalta :'I
Edellisessä postauksessani mainitsin tilaamani hakaman ja Jack Frost -huivihupun. Molemmat ovat tulleet (ja ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin maksamaan tullimaksuja, hakaman hinta kun oli pakkauksessa ilmoitettu), ja niiden lisäksi hommasin coniasun täydennykseksi vielä muikean kauniin, rinzu-kuvioidun hakamashitan. Se tuli Japanista huikeassa kahdessa päivässä. Ikinä koskaan en ole saanut mitään niin nopeasti, paitsi pari Suomen sisäpuolelta ostettua tavaraa. Kuvaa en saa tähän hätään otettua, asussa kun on hetken työ laittaa päälle ja minä tunnetusti olen laiska ihminen, mutta ilmoittauduin Frostbiten cosplayshoot-palveluun, joten sieltä viimeistään luulen saavani ihan hienojakin otoksia.
Maskin kyytipojaksi keksin tekoturkista tehdyn tuubihuivin, jonka äiti pari viikkoa sitten hommasi. Aluksi pidin huivia suht hirveänä, mutta kas pirua kun kaikelle tuppaa löytymään käyttötarkoitus ennemmin tai myöhemmin. Maski kun peittää vain naamani ja sitä paikallaan pitävä kumilenksu ja hiukseni piti saada jotenkin peittoon, mutten olettanut että voisin ilmaantua paikalle täysin incognitona. Tai no, onko se nyt niin incognito jos tässä kerron asiasta kaikille :d
Tammikuu on muuten ollut aika rauhallinen kuukausi. Aloitin ekalla viikolla unipäiväkirjan pitämisen pitkän haluamisen jälkeen, ja jo nyt se on jo hieman auttanut unien tulkinnassa. Sen avulla päivätkin tuntuvat menevän vauhdilla eteenpäin.
Eipä tällä kertaa muuta. Yritän alkaa laittelemaan enemmän asiaa kissoistakin tulevissa merkinnöissä, niiden elämässä nyt vaan ei hirveästi erikoisuuksia tapahdu, eivät ole näyttelykissoja tahi vastaavia. Pelkkiä kotona löllöileviä köllöjä molemmat : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti