Tammikuu melkein meni..

.. ja helmikuu alkaa justkohta. Frostbite lähenee hirveää vauhtia, vaikka toisinaan se vauhti voisi olla vieläkin hurjempi. Olen pariin otteeseen nähnyt perinteisiä conijännitysunia, joita näen varmaan ennen jokaista conia vähintään kerran, ja vaikka ovatkin pelkkiä unia, niiden takia on tullut lievää alkupaniikkia. Kaverini on tulossa yöksi conia edeltävänä perjantaina ja vaikka olen aika varma siitä, että kaikki menee ihan ookoo eikä mitään erityisen tärkeää unohdu (jo kaksi tai kolme kertaa olen unohtanut conirannekkeen kotiin ja huomannut asian vasta puolessavälissä auto-/junamatkaa), pelkään silti unohtavani jotain ja mm. että nukumme lauantaina pommiin. Ja edelleen pientä jännäystä on yleisön edessä puhumisesta, pyrin ainakin olemaan vähemmän ujompi kuin ensimmäisen luentoni aikana.

Luento alkaa kohtapuoliin olemaan valmis, muutamia pointteja tässä vielä lisäilen ja koitan saada kasaan järkevän kokonaisuuden. Toivon todella ettei myöhästytä junasta, luentoni on parin muun ohella ensimmäisten joukossa koko Frostissa, enkä tahdo saada vihaisia soittoja ohjelmavastaavalta :'I

Edellisessä postauksessani mainitsin tilaamani hakaman ja Jack Frost -huivihupun. Molemmat ovat tulleet (ja ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin maksamaan tullimaksuja, hakaman hinta kun oli pakkauksessa ilmoitettu), ja niiden lisäksi hommasin coniasun täydennykseksi vielä muikean kauniin, rinzu-kuvioidun hakamashitan. Se tuli Japanista huikeassa kahdessa päivässä. Ikinä koskaan en ole saanut mitään niin nopeasti, paitsi pari Suomen sisäpuolelta ostettua tavaraa. Kuvaa en saa tähän hätään otettua, asussa kun on hetken työ laittaa päälle ja minä tunnetusti olen laiska ihminen, mutta ilmoittauduin Frostbiten cosplayshoot-palveluun, joten sieltä viimeistään luulen saavani ihan hienojakin otoksia.
Maskin kyytipojaksi keksin tekoturkista tehdyn tuubihuivin, jonka äiti pari viikkoa sitten hommasi. Aluksi pidin huivia suht hirveänä, mutta kas pirua kun kaikelle tuppaa löytymään käyttötarkoitus ennemmin tai myöhemmin. Maski kun peittää vain naamani ja sitä paikallaan pitävä kumilenksu ja hiukseni piti saada jotenkin peittoon, mutten olettanut että voisin ilmaantua paikalle täysin incognitona. Tai no, onko se nyt niin incognito jos tässä kerron asiasta kaikille :d

Tammikuu on muuten ollut aika rauhallinen kuukausi. Aloitin ekalla viikolla unipäiväkirjan pitämisen pitkän haluamisen jälkeen, ja jo nyt se on jo hieman auttanut unien tulkinnassa. Sen avulla päivätkin tuntuvat menevän vauhdilla eteenpäin.

Eipä tällä kertaa muuta. Yritän alkaa laittelemaan enemmän asiaa kissoistakin tulevissa merkinnöissä, niiden elämässä nyt vaan ei hirveästi erikoisuuksia tapahdu, eivät ole näyttelykissoja tahi vastaavia. Pelkkiä kotona löllöileviä köllöjä molemmat : D

Maailma ei loppunutkaan

Jahas jahas, aika kirjoitella vuoden 2013 ensimmäinen postaus. Piti alkaa kirjoittaa tätä jo joulukuun lopussa, inspiraatio tosin oli eri mieltä :I Mutta nyt kun tässä asti olen, ei pysty lopettamaan.

Joulu meni ihan hyvin. Kaikki ylimääräinen, lapsuudesta tuttu hypetys on jo aikalailla päässyt laantumaan, vaikka onhan se aina kivaa saada uutta tavaraa. Lahjaksi sain siis uuden headsetin pelityksiäni varten (SteelSeries Siberia V2 -malliset); viidakonvihreän, pitkähihaisen college-paidan; Madagascar 3 -dvd'n; kristallista tehdyn pienen tähtikorun, jonka voi klipsulla kiinnittää johonkin, ja 140€. Lahjaksi voisi kai myös laskea alekupongit Finnkinolle sekä edellisessä postauksessani mainitsemani MissMonsterin tekemät maski ja bandana. Paketissa tuli myös hyvää japanilaista omenapurkkaa :D
Rakastan tuota maskia tuhottomasti ja melkein kokoajan on halu pitää sitä naamalla, ei tosin näillä kuulokkeilla onnistu. Bandana on myös mahtava. Tulen käyttämään molempia vuoronperään puolentoista kuukauden päästä pidettävässä Desucon Frostbitessä. Ohjelmakartta on julkaistu (avoin muutoksille, mikäli ymmärsin oikein), ja oma ohjelmani onkin ensimmäinen Puusepässä pidettävä koko conissa. Toisaalta ihan kiva, ei tarvitse kauaa jännittää, aamulla vaan saattaa tulla kauhea kiirestressi ja se meinaa järkyttävää nieleskelyä ja tärinää yleisön edessä. Pitää vaan olla ajoissa paikalla ja varmistaa, ettei conitekniikka petä.

Mitäs muuta. Tilasin jo tovin aikaa sitten NIPPOn eli Nihon Ken Hozonkain 70-vuotisjuhlakirjan. Kirjassa on reilu 90 sivua ja se sisältää kuvia voittajakoirista tuon 70 vuoden ajalta. Kuvista näkee kivasti miten näiden vuosien aikana tietyt linjat ovat vakiintuneet niiksi mitä ne tänä päivänä ovat ja mitä koirista on haluttu jättää pois ja mitä säilyttää. Kuvista käy ilmi tosin sekin, että japanilaiset eivät tunnu välittävän mistään muusta kuin koiran etuosasta. Yli puolella kirjan koirista on todella jäätävät takapäät, kuvastakin näkee muutamat kintereet ja polvet. Kirjasta ei löydy yhtäkään hokkaidoa tai kaita, en tiedä miksi.



Ja nyt kun puhutaan edes hetki japanilaisista koirista, niin sain viimein ostettua yhden numeron Weed Worldia. Kannet on päällystetty, mutta hinta oli puolet tavallisesta, siitä noin 130 eurosta. Eniten odotin tältä läpyskältä Sasuke-paperihahmoa, joka on paljon odotettua pienempi :D Kuvaa lehdestä en viitsi Bloggerin hanurista saapuneen kuvanlisäyssysteemin vuoksi laittaa. Kaikki Ginga-ihmiset varmasti tietävät mistä puhun.

Materialistinistin uutiseni päätän siihen, että onnistuin liottaa vähän lisää rahaa pariin vaatekappaleeseen.

  

Kunnollista hakamaa olen halunnut jo monta vuotta (en omista kuin kehnon cosplayhin tarkoitetun feikkihakaman, jonka sain vuosia sitten cosplaymagic.comista), ja kimonokirppis Ichiroyasta löytyikin ihan kohtuuhinnalla tuommonen perinteinen raidoitettu hakama. Mikäli se saapuu ajoissa, aion käyttää myös sitä conissa, ja toivon, että saisin sen rinnalle vielä hommattua hakamashitan.
Toinen vaatekipale onkin sitten Rise of the Guardiansin Jack Frostin innoittama huppu-huivi-yhdistelmä. En tiedä miten ja missä aion tuota käyttää, se vain on niin törkeän ihana ettei voinut jättää väliin q__q Toivon että huurrejäljet on tehty yhtä hienosti kuin kuvasta näkyy.
Lupasin äidilleni olla tilaamatta enää pitkään aikaan mitään näiden jälkeen, ihan siksi että rahaa ei sada taivaalta eikä kasva puissa, ja ajattelinkin pitää lupaukseni. Että jos äiti luet tätä, ole huoleti!

Näin. Lupasin kertoa mitä pukki on tuonut ja niin teinkin, eikä toistaiseksi ole muuta ilakoitavaa. Sen verran voisin mainita, että aion nyt vuoden alusta alkaa pitämään unipäiväkirjaa, jota varten ostin uuden vihkonkin. Olen ollut kiinnostunut unista jo pitkän aikaa ja uskon, että niille on selityksiä ja että ne tarkoittavat aina jotain, oli se merkittävää tai ei. Omistan parikin unientulkintakirjaa, joista tulee varmasti olemaan apua. Täytyy vaan muistaa joka aamu herätessään kirjoittaa tohon vihkoon, toivottavasti en kirjoita sekavasti tahi vastaavaa.

Näin loppuun saatte jälleen kollinmotkale Sasusta kuvan. Pitäisi ottaa Pippuristakin jotain hyviä kuvia D:

Jouluiloa kissoille ja koirille á la MUSCH

Aikaisia joululahjoja

Pikapäivittelyä. Pukki oli tänä vuonna vähän aikaisessa!

Rise of the Guardians -taidekirja ja Suomen Kennelliiton historiikin eka osa.

Rise of the Guardians (Viisi legendaa) -taidekirja saapui tänään postissa Ausseista asti. Pirun nopea oli toimitus, tilasin kirjan viikko sitten. En ole vielä ehtinyt selata tätä uutta Raamattuani läpi, luen paraikaa vasta esipuhetta :DD Kävimme kaverin kanssa tuolloin viikko sitten katsomassa ko. leffan, ja rakastuin siihen ensisilmäyksellä sen verta syvästi, että taidekirja lähti tilaukseen sen kummempia pohtimatta. Aion jossain rahallisessa vaiheessa hommata William Joycen alkuperäiset ROTG-kirjatkin, ans kattoo missä vaiheessa muistan/kykenen. On niin hitosti paljon muutakin tällä hetkellä, jota materialistin sydämeni halajaa. Saatan jossakin vaiheessa skriivata Legendoista analyysin/arvostelun tänne blogiini, jahka intoa/aikaa löytyy.
Suomen Kennelliiton historiikin ensimmäinen osa tarttui mukaan eilisestä Voittaja 2012 -näyttelystä Helsingin messukeskuksesta. Piipahdin paikalla notta pääsisin katsomaan akitojen kehän, ja pääsinkin, ja tämän jälkeen kierreltiin tuttavan kanssa messaria ympäri. Tulipa samalla ostettua äitelle pari joululahjaakin. Allergiani pisti aivastelemaan jonkun verran, mutta sietämätön tai edes ahdistava olo ei missään välissä tullut. \o/

Asiasta viidenteentoista. OOÄMGEE onnistuin tilaamaan itselleni maskin, jota odotin melkein kaksi kuukautta ilmestyväksi, ja valvoin ostamista varten kolmeen yöhön. Maskit on tehnyt MissMonster, joka tekee myös esim. erilaisia otusaiheisia nukkeja, huiveja, veistoksia ja koruja. Mielestäni aivan mieletön artisti, ja tähtään siihen, että saan häneltä joskus myös nuken tilattua. MissMonster operoi yksin, eikä mitään hänen tuotteistaan massavalmisteta ja etenkin maskeja saa vain pienissä ja rajoitetuissa erissä, kaikki nuket taasen ovat uniikkeja. Tästä syystä tunnen itseni todella onnekkaaksi saadessani alla näkyvän kitsune-maskin omakseni C: Maskin saapumisessa menee varmaankin muutama viikko, mutta selvää on kysymättäkin että odotus palkitaan. Kehittelen jo nyt päässäni hahmoa, jota aion tuon maskin kanssa cosplayata, kenties jo Frostbitessä, joka on jo parin kuukauden päästä. Frostbiten saitilla on muuten julkaistu jo ohjelmaakin, mukaanlukien oma Gurren Lagann -paneliini, joten käykääs katsastamassa.

Käykää ihmeessä myös ihmettelemässä MissMonsterin omaa nettisivua (osoite näkyy kuvassa) ja deviantART-tiliä.

Kuvassa en siis ole minä, vaan maskin tekijä.

Joulu tulee

Tsau, aika taas päivitellä. Piti päivittää noin viikko sitten, mutta on ollut kaikenmoista häslinkiä. Pyrin päivittämään blogin vähintään kerran kuukaudessa, mieluiten kuun lopussa, niin kuun tapahtumat saadaan talteen kätevästi tiivistettynä : D

Mitään liian erikoista ei ole tapahtunut. Olen onnistunut tilaamaan itselleni peräti kolme kappaletta Ginga-aiheista pokkaria, joista yksi on edelleen vasta matkalla, huolimatta siitä että olen tilannut sen jo kauemman aikaa sitten. Toivottavasti löytää ensviikon aikana tiensä kotia.

Vasemmanpuoleinen pokkari juhlistaa Shueisha Jump Remixin kymmenvuotissynttäreitä. Se sisältää siis Hopeanuoli-mangaa ja on paksumpi kuin normi mangapokkari, kuin pieni puhelinluettelo. Oikealla taas Fangin eka osa, jota olen kuolannut vähintään pari vuotta. Kakkososa on se, joka on edelleen tien päällä. Fang ei varsinaisesti ole Gingaa, mutta kuitenkin myös Takahashin tuotantoa.

Odottelen myös deviantARTista tilaamaani printtiä, joka tulee pääsemään kehyksiin ja seinälle, kun muutan omaan kotiin. Kuvassa näkyy lähinnä erilaisia neonvaloja ja kylttejä Tokion Shinjukusta.

Suurin juttu tässä kuussa oli varmaankin se, että netti pimeni melkein kahdeksi viikoksi. SITÄ TUSKAN MÄÄRÄÄ! Ongelmat alkoivat, kun postissa tuli paperi, jossa Sonera ilmoitti tehneensä taloyhtiössämme laajakaistamuutoksia ja että nopeudet ollaan päivitetty jopa sataan megaan. Ajateltiin että ihan kiva, saadaan nopeampi netti, mutta samana päivänä netti alkoikin toimia aivan mielettömän hitaasti. Yhteys oli ja ilmeisesti erinomainen, mutta nettisivut eivät silti halunneet ladata sitten niin millään. Pääsin läppärilläni normaalisti nettiin lainaamalal naapurin suojaamatonta yhteyttä, mutta aina se on enemmän kivaa olla omalla ja suojatulla yhteydellä. Odoteltiin sitten muutama päivä että josko ongelma olisi vain väliaikainen kuten yleensä, mutta kun oli kulunut viikko, alkoi jo vähän sapettaa. Soiteltiin muutama päivä läpi Soneran kaikki mahdolliset tuet ja vikapalvelut ja asiantuntijat, suurin osa ei osannut auttaa niin millään. Tai sitten eivät vaan välittäneet. Täällä kävi Soneralta asentajakin, mutta totesi vain, että modeemi pitäisi joko päivittää tai resetoida, tai pitäisi ostaa vallan uusi. Kokeiltiin sitten resetointia, ja ylläripylläri, yhteyttä ei pystynyt muodostaa enää ollenkaan :I Käytiin ostamassa uusi modeemi, mutta hermo tahtoi palaa väkisin, kun ongelma ei siitäkään korjaantunut. Soitin sitten vielä kerran vikapalveluun, ja ihme ja kumma, langan päässä oli ihminen, joka tiesi, mistä ongelma johtui. Yhteysprofiiliimme oli määritelty yhteyden tyypiksi ADSL (Asymmetric Digital Subscriber Line), kun taas modeemimme tuki tyyppiä VDSL (Very high speed Digital Subscriber Line). Soneran setä vaihtoi sitten yhteystyyppimme VDSL:ään, ja ongelma katosi. SITÄ HELPOTUKSEN MÄÄRÄÄ! Tällaisissa tilanteissa tuppaa huomaamaan, miten riippuvainen netistä osaa olla :I Mutta kyllä nyt on pirun hyvä mieli.

Asiasta viidenteen. Leffassa olen rampannut taas kohta kolmekin kertaa (huomenna tarkoitus mennä katsomaan Viisi Legendaa originaaliversio), ja ekalla kerralla sattui niin, että näytös jouduttiin kesken kaiken perumaan. Ko. elokuva oli Imaginaerum, ja äiti lähti mukaan. Leffa ei aluksi meinannut millään alkaa pyöriä, valkokangas pysyi mustana ja ihmiset mutisi. Fiksauskertoja oli varmaan noin kolme kappaletta, ja kun viimein leffa lähti pyörimään, ei ehditty katsoa kuin ensimmäiset noin 20min, niin johan pimeni taas. Näytös piti keskeyttää eknisten ongelmien vuoksi, ja saatiin korvaukseksi "keskeytysliput", niinkö noissa läpyköissä sanotaan. Harmittaa, sillä Imaginaerum pitäisi päästä näkemään kokonaan, ja tässä on ainakin seuraava viikko hirveä kiire tehdä kaikkea.
Viikko sitten käytiin kaverin kanssa katsomassa Hotel Transylvania. Muuten ihan jees, mutta ihan liian paljon ADHD-huumoria yhdelle leffalle :D Enempää sanottavaa ei taida olla. Nimenomaan ihan jees.

Ylihuomenna matkaan Helsinkiin Mitä tuli tehtyä -sarjan castingiin. En tiedä miksi ilmoittauduin, mutta ei kai siitä haittaakaan ole =D Hypnoosi on aina kiinnostanut, ja telkkarityö sekä kameran edessä että takana kiinnostaa tulevaisuuden vuoksi. Saa nähdä miten käy.

Näääiiiin, eiköhän tässä ollut suurin osa marraskuun tapahtumista. Lopuksi saatte huonolaatuisen kuvan tossua halaavasta Sasusta. Toivottelen hyvää joulunodotusta kaikille! Nyt saa iloita viimein ilmestyneestä lumipeitteestä ulkona ja joulusafkasta. Seuraavassa merkinnässä vissiinkin kerron mitä pukki toi.

On halloween..

.. joten hyvää halloweenia kaikille! :D Keeping it simple.

Aina ei mene nallekarkit tasan...

. . . tai kaikki krutongit purkkiin.

Kävikin nyt sitten niin, että meille ei koiranpentua vielä tässä vaiheessa siunaannukaan. Itsehän olin jo kaiken suunnitellut valmiiksi - nimi valmiina, tarvikkeet melkein hankinnassa, koulutusmetodit takaraivossa, henkisesti valmiudessa - mutta äiteni otti ja tyrmäsi koko hankkeen. En ollut kertonut pennun hankinnasta äidilleni, vaikka olin suunnitellut tätä jo melkeinpä kaksi vuotta, ja kun viimein sain kirjoitettua pikkuisen "tunnustuksen" asiasta paperille, vanhempi ei hyvistä perusteluista huolimatta lämmennyt idealle. Muuten kuulemma pentu olisi ollut ihan ookoo, mutta äiteni ei jaksa sisäsiisteyskoulutusta (vaikka olisin itse pitänyt huolta siitä), hän ei vieläkään ole unohtanut sitä miten Maiko jouduttiin allergiani vuoksi antamaan pois (allergiaani olen perehtynyt ja suunnitelmia senkin varalle oli), eikä hän halua tänne koiranpentua rasittamaan meidän 14-vuotiasta kissamummoamme. Ainoa nieltävä selitys on tuo viimeinen, Pippuri alkaa olla jo niin raihnainen ettei kohta pysty puolustaa itseään edes Sasu-poikaa vastaan. Olisin kuitenkin pitänyt pennun erossa Pippurista ja opettanut, ettei siihen saa kajota. Sasun kanssa pentu olisi saanut leikkiä, ainakin niin kauan kun pentu olisi osannut olla käyttämättä kasvavaa kroppaansa hyväkseen.

Noh, parin vuoden hanke, suunnitelma ja haave on nyt otettu minulta pois. Ymmärrettävästi olo on nyt surkea ja masentunut, mutta yritän ajatella asian hyviä puolia. Nyt voin esimerkiksi suunnitella toista matkaa Japaniin, ja selvittelen josko pääsisin käymään kaverini kanssa Rio de Janeirossa parin vuoden päästä. Asia tulee kuitenkin harmittamaan todella pitkään. Yritän hankkia mahdollisimman nopeasti kunnon töitä jotta pystyisin muuttamaan omilleni; ajatus on vaivannut jo jonkun aikaa ja olen suhteellisen varma, että pärjäisin yksikseni. Kunnon töitä vaan on vähän hankala hankkia ilman kunnollista koulutusta.
Yritän myös päästä opiskelemaan haluamaani kouluun. Postissa tuli yksi päivä valintakoekutsu Hämeen Ammattikorkeakouluun tietotekniikan linjalle Riihimäelle, mutten ole hirvittävän innostunut siitä paikasta, ja alunperin puolivitsillä sinne hainkin. Sen siitä saa.

Eipä tässä muuta erityistä. Päivät kuluvat ärsyttävän nopeasti pelaillessa, sillä sain tilattua Skyrimin tietokoneelle ja Pokémon Black version 2'n DSi'lle. Tämä uusi pöytäkone pyörittää Skyrimiä odotettua paremmin, jopa aivan loistokkaasti. Odotin ties minkälaisia pätkimisiä ja lagaamisia, mutta toistaiseksi meno on sujuvaa eikä peli ole kertaakaan kaatunut.

Siinä tämän kerran vinetykset, ensi kertaan siis.