Keskiyö paras aika päivittää blogi, skål.
Ja tän blogin ulkomuoto täytyy taas vaihtaa, tulee liian ernu olo tästä korttipakkateemasta.
Avoimessa yliopistossa opiskelu ei ainakaan näin alkuvaiheessa tunnu erityisen mukavalta. Varsinaisia läksyjä ei ole (tämän ikäisten kun oletetaan osaavan käyttää aivojaan itsenäisesti), vaikka pari kirjaa pitäisikin lukea luentojen ulkopuolella ja muistiinpanoja pitäisi oikeasti päntätäkin kaaliin, ei pelkästään selailla satunnaisesti vihosta. Mulla on tavattoman aivoton olo kaikkien niiden muiden oppilaiden seassa. Jotkut kyselee kysymyksiä jotka ei kuuna päivänä tulisi mieleen mulla, suurella osalla on kunnon muistiinpanovälineet, A4-kokoista ruutupaperia ja kansiot niille (itsellä vain A5-kokoinen Marimekon kukkavihko ;_;), joillakin jopa omat läppärit. Ei siinä mitään, itselläkin läppäri tuossa vieressä makoilee - tosin 24/7 seinään kytkettynä, joten se tuskin elää tuntia enempää omalla akullaan.
Kuitenkin. Itse olen hirvittävän huono kuuntelija ja tarvitaan alle sekunti ajatusten eksymiseen muihin aiheisiin kuin olennaiseen, ja lisäksi olen kykenemätön kuuntelemaan ja kirjoittamaan samaan aikaan. Muistiinpanot ovat tärkeitä ja niitä pitäisi tehdä sen mukaan mitä itse kokee parhaiten niistä hyötyvänsä. Itse kuitenkin lähes aina kirjoitan sanasta sanaan mitä taululla/dioissa sanotaan. Ongelma on se, että luennolla diat vilisevät ohi niin pirun nopeasti, etten aina ehdi kirjoittaa edes puolia kaikesta tekstistä. Ja tässä vaiheessa pitäisi soveltaa mainitsemaani tekniikkaa, että kirjoita vain se minkä koet tarvitsevasi. Tämä ei ole mahdollista juuri siksi, etten osaa kuunnella ja kirjoittaa samaan aikaan, ja kun yritän muistella opettajan sanoja, aiheessa onkin jo hypätty eteenpäin. Toisinaan keskittymishäiriö on perkeleen rasittava vaiva. Tästä syystä tunnen itseni vähä-älyisemmäksi kuin luennon aktiivisimmat oppilaat, ja se hädin tuskin tekee kutaa itsetunnolle.
En myöskään ole onnistunut saamaan käsiini kahta kurssille vaadittua kirjaa - ovat kuulemma tärkeitä tentin kannalta, ja tentin reputtaa todella pahasti mikäli näitä kirjoja ei ole päntännyt. Kaupasta kummatkin saa hintaan 30€ tai enemmän, kirjastoista ei ole pienintäkään mahdollisuutta hommata niitä ajoissa. Elämä on.
-----
JOTTEI tämä merkintä olisi pelkkää vinetystä ja vinkumista, pakko keskittyä elämääni eteenpäin kantaviin asioihin. Olen ollut jo muutaman kuukauden tietoinen Nickelodeonin uudesta TMNT-sarjasta, joka starttaa 29. päivä tätä kuuta.
Aluksi en ollut järin innoissani asiasta, "Miks niitä pitää viä tehrä?!", mutta muutaman sneak peek -klipin ja alkutunnarin runkkaamisen jälkeen kantani on alkanut muuttua positiivisemmaksi. Pitkäaikaisena Turtles-fanina yritän olla avoinmielinen sarjalle, vaikka kieltämättä ihmeen valoisaksi ja hupaisiksi kohonneet teemat ja sävy 2003-vuoden animaatioon jälkeen vähän pelottavatkin. Kuuleman mukaan tällä sarjalla pitäisi olla enemmän yhtäläisyyksiä 80-luvun klassikkosarjan kanssa, vaikka joitakin ihan uusiakin juttuja on onnistuttu tunkemaan mukaan: April on samanikäinen kilppareiden kanssa, oliko nyt 16v; Donatello käyttää aseenaan naginata-keihästä (unf unf~) ja mestari Tikku on ilmeisesti tavallista nuorempi (ja sopivaa pidempi). Ja Silppuri tekee comebackin ULLATUUUSSHHHei.
Saa nähdä mitä tästä sarjasta kehittyy, toistaiseksi vain 26 jaksoa on tehty, mikäli muisti palvelee oikein.
Käväisin Helsingissä sunnuntaina katsastamassa Rakkautta ja Anarkiaa -filmifestivaalin elokuvan "Kukkulan tyttö, sataman poika" ja samalla kävin Annantalolla kuikuilemassa Japani-päivän tapahtumia.
"Kukkulan tyttö, sataman poika" (alkup. Kokuriko-zaka kara) oli todella mukava ja sopivan hillitty, jopa muihin Ghibli-leffoihin verrattuna. Ennen näytöstä suomenkielisen version ohjaaja Pekka Lehtosaari tuli hetkeksi jututtamaan yleisöä mm. Shun Kazaman suomiääninäyttelijän kanssa. Lehtosaari vaikuttaa vallan mainiolta persoonalta ainakin sen lyhyen juttuhetken perusteella :D Suosittelen leffaa lämpimästi mikäli kukaan on menossa sitä katsomaan, kuulemma tulee kautta maan elokuviin tämän viikon perjantaina.
Annantalon Japani-päivän saaliiksi sain haalittua kolme aiheeseen liittyvää kirjaa sekä katana-pituisen bokkenin ja sille huotran. Olen alkanut kiinnostumaan mm. iaidosta, ja saattaapa tuo pökkylä tulla kohta käyttöönkin. Missään luennolla tai paneelissa en ehtinyt käydä ahdistuksesta ja väenpaljoudesta johtuen, muttei se näin jälkikäteen hirveästi haittaakaan.
Lisäksi sain ostettua Kampin GameStopista peräti neljä peliä hintaan 19,80€! Yhtä niistä, Sporea, olen jo jonkun aikaa himoinnut, ja nyt viimein pääsin sitä pelailemaan. What a geeeenius game it is, mwahahaha.
Ja sitten viimeisenä muttei tietenkään vähäisimpänä jälleen koiranpentu-uutisia. Kami-akita on nyt ultrattu ja ultrassa näkyi neljä viisi pientä pussukkaa, mikä lupailee isoa pentuetta c: Yksi niistä sitten itselle. Pennulle on jo nimikin valmiina, mutten sitä viitsi vielä paljastaa. Joskus tulevaisuuden päivityksissä sitten!
Eipä tällä kertaa muuta, huolet sydämeltä vuodettu dramaattisesti ja voin mennä nukkumaan rauhassa.
